Huomaathan, että Romilly on virtuaalitalli eikä mitään tapahdu oikeassa elämässä. Kuvissa esiintyvillä eläimillä tai ihmisillä ei ole mitään tekemistä tallin kanssa.

Please note that Romilly is a sim-game stable and nothing happens in real-life. The animals and people appearing on the pictures have nothing to do with this sim-game stable.

Xibalba - päiväkirja

Yhteensä 4 merkintää.

  1. Valmennus

Xibalba pärskähti tyytyväisenä. Olimme Stacian valmennuksessa hyppäämässä jumppasarjoja ja ori rakasti niitä. Se hyppäsi joka esteen kissamaisen sulavasti ja mielellään. Ohjasin Xibalban pienelle laukkaympyrälle ja jatkoin taas kohti jumppasarjaa. Tein pari puolipidätettä ennen esteitä ja annoin Xibalban mennä. Se hyppäsi esteet nopealla tahdilla ja hyvällä rytmillä. Taputin oria kaulalle ja hidastin sen ravin kautta käyntiin.

”Otetaan nämä vielä hitusen korkeampina, odota hetki”, Stacia sanoi ja alkoi nostamaan estekorkeutta Fenin avustuksella. Xibalba otti muutaman raviaskeleen, sillä vasta vauhtiin päästyään se ei olisi malttanut odottaa enää. ”No nyt voitte tulla”, Stacia antoi luvan. Keräsin ohjat ja nostin ravin. Xibalban ravi ei ollut mikään miellyttävä istua, mutta tein kuitenkin yhden raviympyrän ennen laukannostoa. Xibalba heitti päätään saadakseen ohjaa ja päästäkseen laukkaamaan jo. ”Ei vielä hätähousu”, sanoin orille ja jatkoimme vielä muutaman rauhallisen askeleen ravissa. Vihdoin annoin Xibalballe luvan laukata ja ori nosti laukan voimakkaasti lähes hypähtäen.

Saatuani Xibalban laukan tasaantumaan ohjasin orin esteille. Se laukkasi edelleen voimakkaasti polkien kohti esteitä ja tunsin kuinka se valmistautui hyppäämään. Annoin Xibalballe hieman ohjaa ja painoin pohkeet sen kylkiin. Ori singahti ensimmäisen esteen yli ja sitten toisen. Kolmannelle esteelle se joutui ottamaan yhden väliaskeleen ja sitten vasta hyppäämään. Kehuin oria taas, sillä se tuntui erittäin hyvältä pitkästä aikaa.

”Se alkaa taas näyttää hyvältä, ota sillä vaan loppuverkat, kyllä te jo kilpailuissa noilla hypyillä pärjäätte”, Stacia sanoi. Xibalban vanha satula oli jäänyt sille ahtaaksi orin saatua lisää lihasmassaa ja vielä satulanvaihdon jälkeen Xibalba oli hetken oirehtinut ahtaan satulan muistoa hyppäämällä hieman arasti. Hidastin Xibalban raviin ja aloin tehdä sen kanssa isoja ympyröitä keventäen. Taivuttelin orin kaulaa ja tein sillä muutamat avotaivutuksetkin saadakseni sen rentoutumaan ja myötäämään niskastaan.

Xibalban alettua työskennellä hyvin selällään annoin sille pikku hiljaa enemmän ja enemmän ohjaa. Ori ravasi tahdikkaasti ja isoilla askeilla taipuen notkeasti joka ympyrällä. Xibalban jo hieman väsyttyä annoin sille viimein luvan siirtyä käyntiin ja pysähdyksiin. Hyppäsin sen selästä alas ja nostettuani jalustimet sekä löysättyäni satulavyön ryhdyin taluttamaan sitä. Olin erittäin tyytyväinen, että pääsimme taas palaamaan normaaliin rytmiin Xibalban kanssa satulaongelmien jälkeen ja tarjosin orille sokeripalaa kiitokseksi hyvästä työstä. Kirjoittanut Asil, VRL-05567

27.04.2017

  2. Päiväkirjamerkintä

Olimme ilmoittaneet Xibalban ja muutaman muun tallin hevosista Ratsuhevosten laatuarvosteluun, joka järjestettäisiin 28. helmikuuta. Tilaisuudessa hevoset arvosteltaisiin hyvin kokonaisvaltaisesti ratsastettavuuden, rakenteen, suvun ja liikkeiden puolesta. Odotinkin innolla mitä sanottavaa tuomareilla olisi Xibalbasta, joka ei ollut vielä käynyt estekilpailuja pidemmällä.

Lähdimme paikan päälle jo edellisenä päivänä pitkän välimatkan vuoksi. Yövyimme itse mukavasti autossa ja hevoset saivat vieraspaikat järjestävältä tallilta. Heräsin varhain tilaisuuspäivän aamuna laittamaan hevosia kuntoon. Xibalba ei näyttänyt paljoa stressanneen matkantekoa vaan rouskutteli tyytyväisenä heiniään minun saapuessa sen karsinalle. Aloitin harjaamaan oria perusteellisesti päästä jalkoihin, jotta se olisi mahdollisimman edukseen tilaisuudessa. Olimmekin pesseet ja puunanneet hevoset jo kotona, joten hirveää työmäärää ei ollut enää jäljellä. Kaiken harjailun ja kiillotuksen jälkeen letitin vielä Xibalban harjan nutturoille ja sipaisin kavioihinkin vähän lakkaa.

Tilaisuus alkoi rakennearvostelulla yhdeksän aikoihin aamulla ja Xibalba olisi vuorossa vasta yhdeltätoista, sillä osallistujia oli paljon. Pyörimme Xibalban kanssa käsihevosalueella kunnes kuulin sihteerin huutelevan meitä maneesiin. Seurasimme ohjeita ja hetken päästä olimmekin huomion keskipisteenä maneesissa. Xibalba pistikin maneesissa oikein shown pystyyn ja esiintyi itselleen ominaiseen räväkkään tapaan niin, että minun oli vaikea pysyä perässä. Pyörimme maneesissa aikamme käynnissä ja ravissa, jonka jälkeen pääsimme ulos odottamaan pisteitä ja seuraavaa osuutta.

Päivä kului yllättävän nopeasti ja pian Xibalba oli suorittanut viimeisenkin arvosteluosuuden. Enää oli jäljellä lopullisten pisteiden ja arvonimen julkistus. Jännitys alkoi jo tuntua ilmassa, kun hevoset taluttajineen pyörivät käsihevosalueella odottamassa vuoroaan. Yksi kerrallaan meidät kutsuttiin takaisin maneesiin, jossa kuuluttaja luki arvostelut ja tulokset. Tuntui kuin olisimme odottaneet ikuisuuden, kun viimein kuulin Xibalban nimen ja kiiruhdimme sen kanssa maneesiin. En ollut pysyä nahoissani, kun kuuntelin selostajan ääntä tämän lukiessa ensin arvostelun alusta loppuun. Lopulta kuulin pisteet ja selostajan ääni ilmoitti palkinnon; Quality! Kirjoittanut davis, VRL-10105

28.02.2017

  3. Päiväkirjamerkintä

Xibalban edelliset kilpailut olivat menneet aivan metsään, kun orilta oli pudonnut kenkä halkaisten kaviosta pienen palan pois. Nyt vakinainen kengittäjämme Nicholai oli tullut katsomaan kaviota oikein ajan kanssa, sillä kilpailupaikan kengittäjä ei ollut saanut kaviota kursittua kasaan perustarvikkeineen. Olimme ottaneet orin jo hyvissä ajoin sisälle ja harjanneet sitä ajankuluksi Nicholain myöhästyttyä hetkisen verran.

Nicholai lampsi työkalupakkeineen reippaasti Xibalban luo ja jutusteli orin kanssa hetken kysellen miten oripoika tänään voi. Mies kuului Xibalban suosikkeihin ja tämän kanssa ori seisoskelikin kiltisti paikoillaan vaikka tuntikausia, vaikka muiden kanssa se hermostui alta aikayksikön turhaan laiskotteluun. Nicholai nappasi Xibalban kavion ylös ja tutkiskeli sitä hetken vuollen muutaman ylimääräisen palan pois.

Tutkittuaan Xibalban kaviota riittämiin Nicholai kääntyi minun puoleeni: ”Eiköhän me tästä kavio vielä saada. Lyön siihen vähän erikoiskenkää ja seurailkaa kinttua sitten tarkkaan, ettei kenkä lähde liikkumaan.” Sen sanottuaan Nicholai katosi pakettiautonsa perään ja kauhean kilkkeen ja kolkkeen säestäessä hänen touhuilujaan. Hetken kuluttua mies ilmestyi kengän kanssa Xibalban luo taas ja alkoi sovittamaan sitä jalkaan. ”Jaa, levennetäänpä tästä vielä hiukan ja tuosta vähän kiinni… Odotapa vielä kotvanen niin saadaan sulle kengät taas jalkaan.” Nicholai jatkoi pakettiautossa kengän muokkaamista ja siirryin pitämään Xibalballe seuraa, tarjosin orille porkkanaa ja nypin samalla sen harjaa hieman siistimmäksi, jos vaikka pääsisimme jatkamaan kilpailukautta.

Nicholain muokattua kengän sopivan kokoiseksi hän alkoi kiinnittämään sitä paikoilleen. Liiman käry tunkeutui Xibalban sieraimiin ja se pärskähti inhoten hajua. Nicholai vain nauroi ja taputti oria vinkaten sille, että onneksi se ei joutunut haistelemaan liimaa kaiket päivät niin kuin hän. Katselin Nicholain työtä kiinnostuneena, sillä minusta kengitys oli hirveän mielenkiintoisen näköistä. Nicholai sai risaisimmistakin kaviosta muokattua niin helpon näköisesti taas kauniit ja hyvin vuollut.

Vihdoin ja viimein Nicholai sai Xibalban kengän paikoilleen ja hän laski orin kavion alas. ”Hyvä siitä tuli, olen itsekin aika ylpeä. Liikutelkaa pari päivää vähän varovaisemmin, mutta sitten voitte aloittaa jo kunnon treenit, jos Xibalba ei ala ontumaan. Kyllä te vielä kisakentille tällä kaudella pääsette!” Nicholai kertoi. ”Kiitos tuhannesti! Tämä on tosi tärkeä kausi Xibalballe ja olisi kyllä ollut harmi, jos tämä olisi mennyt pieleen. Pelastit meidät taas kerran isosta pulasta! Käy pyytämässä Davisilta toimiston puolelta rahat, niin minä käyn heittämässä Xibalban pihalle takaisin. Sillä alkaa olemaan energiaa ihan tuhottomasti, kun se ei ole nyt pariin päivään päässyt kunnolla liikkumaan.” Kiittelin Nicholaita.

Suitsin Xibalban varmuuden vuoksi tarhamatkaa varten, sillä ori oli toden totta ollut kuin lentoon lähdössä jo aamulla. Nyt kun sillä oli kaikki jalat kunnossa, minua hiukan jopa jännitti viedä sitä pihalle. Napsautin juoksutusliinan deltaan kiinni ja lähdin taluttamaan oria. Se otti heti muutaman raviaskeleen, kuin koettaakseen uuden kenkänsä pitävyyttä. ”No jopas nyt riemastuttaa,” Nicholai huomautti vielä kerätessään tarvikkeitaan pois. ”Raaauha,” yritin rauhoitella Xibalbaa, ”mennään nyt kiltisti tarhalle, niin pääset siellä sitten kokeilemaan.”

Päästyämme tarhalle tuhannen mukasäikähtämisen ja puolittaisten pystyyn hyppäämiskokeilujen jälkeen, olin hyvilläni siitä, että pääsin Xibalbasta eroon. Tavallisesti ori oli ihan rauhallinen käsitellä, mutta lomailut eivät sille suuremmin sopineet. ”Joudut nyt raukka tähän pieneen tarhaan, ettet irrottele ihan liikaa,” jutustelin Xibalballe riisuessani suitsia. Saman tien vapauduttuaan ori hypähti kauemmas minusta ja lähti ravaamaan ympäri tarhaa korkein askelin. Ripustin suitset tarhan pieleen ja toivoin, että ori rauhoittuisi ulkoilleessaan edes hieman.
Kirjoittanut Asil, VRL-05567

06.01.2017

  4. Valmennus

Kiristin Xibalban satulavyön vielä viimeisen kerran ja laskin jalustimet alas. Hyppäsin Xibalban selkään keveästi ja keräsin jalustimet jalkaan ja annoin orille käskyn kävellä. Käveltyämme muutaman tuokion aloin keräilemään ohjia ja verryttelemään orin kanssa tehden suuria ympyröitä ja siirtymisiä ensin ravissa ja sitten myös laukassa. Hetken laukattuamme hyppäsimme muutaman pienemmän esteen korottaen hyppyjä pikkuhiljaa metriin asti.

Verryteltyämme kunnolla Stacia Tillens, yksi lempivalmentajistani, siirsi kahvikuppinsa sivuun ja lähti kävelemää kentälle aloittaakseen valmennuksen. Aloitimmekin heti kunnon työllä Stacian huudellessa ohjeitaan: ”Siirry laukkaan ja tule tuolta pitkältä sivulta nuo kaksi pystyä peräkkäin, väliin jää kolme askelta ei yhtään enempää, eikä vähempää. Joudutte hieman pidentämään askelia, jotta ne sopivat väliin. Hyvä, anna sille hieman enemmän ohjaa hypyssä ja sitten reippaasti eteen, jotta pääsette tasa-askelein toiselle esteelle. Juuri noin! Tulkaa vielä toiseen kertaan, niin jatketaan sitten toisella tehtävällä.”

”Seuraavaksi sitten punamusta sarja ja siitä sianselälle tiukka käännös ennen tuota muuriestettä. Kokoa hieman sitä Xibalban laukkaa, se näyttää kaamealta junalta tällä hetkellä.” Stacia jatkoi tiukkaa ohjeistustaan selvittyämme ensimmäisestä tehtävästämme kunnialla. Ohjasin Xibalban sarjaesteelle ja annoin sille hieman pohkeita, jotta se ottaisi muutaman reippaamman askeleen saadakseen hyppyihinsä lisää voimaa. Ori hyppäsi nätisti, laskeutui, otti yhden askeleen ja hyppäsi toisen kerran. Heti toisen hypyn jälkeen jouduin ottamaan voimakkaan pidätteen ja kaarsimme vahvasti oikealle. Kaarroksen jälkeen jouduin taas pyytämään Xibalbaa voimakkaasti eteen ja selvisimme sianselästäkin kunnialla. ”Jatka siitä vielä vasemmalle!” Stacia lisäsi vielä loppuun. ”Tulette sitten ratana sianselän jälkeen muurille, niin helpompi tehdä nyt jo tiet sinne päin.” Stacia lopetti toisen tehtävämme.

Siirsin Xibalban käyntiin ja annoin sen rentoutua hetken Stacian korottaessa jo hyppäämiämme esteitä ja lisätessä yhden pystyesteen vielä rataan. ”Se näyttää olevan tänään niin virkeällä ja hyvällä tuulella, niin lisätäänkin vähän vaikeustasoa, etteivät treenit jää ihan hyödyttömiksi.” Stacia selitteli yhtäkkistä innostustaan hypyyttää meitä normaalia enemmän. ”Tulkaa tuolta nuo kaksi ensimmäiseksi hyppäämäämme estettä, kaartakaa sieltä tuolle uudelle pystylle ja jatkakaa suoraan lisäten laukkaa hieman. Kentän vastalaidalla sitten hidastatte ja tulette tuon vesiesteen kaarroksen jälkeen.” Stacia antoi seuraavan tehtävän. Kokosin taas Xibalban ohjat ja tein työtä käskettyä. Stacia oli edelleen työskentelyymme erittäin tyytyväinen, joskin hän käsi minun edelleen antaa Xibalballe hieman lisää ohjaa hypyissä.

”Sitten voitaisiin tulla rata. Eli ensin ne kaksi pystyä tuolla toisella pitkällä sivulla. Kaarros oikeaan ja sille pystylle, jonka lisäsin jälkeenpäin. Sitten pitkää laukkaa vesiesteelle asti. Siellä kiinni ja hyppy ja kaarros sarjalle, jonka jälkeen jatkatte sianselälle. Sianselän jälkeen teillä on sitten vielä muurin hyppääminen. Hypätään ensin tällä korkeudella ja tulette sitten vielä toisen kerran ja nostetaan korkeus 150 senttiin, niin pääsette pitämään oikein kisatreenin.” Stacia neuvoi. Kertasin mielessäni rataa vielä hetken, tein muutaman laukkaympyrän ja lähdin suorittamaan tehtävää. Xibalba tuntui hyvälle ja se hyppäsi mielellään. Stacia kehui taas rataamme suorituksen jälkeen ja alkoi korottaa esteitä Jeten, Xibalban hoitajan, kanssa.

Hetken kisatauon jälkeen 150 sentin rata tuntui minusta jokseenkin jännittävältä, mutta hyvällä tavalla. Olin innoissani, sillä olin ajatellut tällä kilpailukaudella ottaa itselleni muutaman nuorikon, jonka kanssa voisin edetä isoimmille radoille asti niiden pärjätessä. Ohjasin Xibalban ensimmäisille esteille ja se leiskautti niiden ylitse kuin leikkiä vain. Kaarros seuraavalle esteelle venähti hieman pitkäksi, mutta tiesin, ettei se olisi Xibalballe maailman loppu. Se kirikin varmasti hävityn ajan vesiesteelle matkatessamme, sillä ori kiihtyi nollasta sataan kevyesti, kuin mikä. Jatkoimme vielä loppuradan ja kehuin vuolaasti oria. Sen kanssa oli aina miellyttävä hypätä. Stacia tuli myös luoksemme ja ihmetteli miksi olin pitänyt ylipäätänsä kisataukoa. ”Teillä meni ihan älyttömän hyvin, ihan varmasti pääsette tuolla top vitoseen kilpailuissa! Nyt mennään valitsemaan sinulle ne ensi kauden hevoset, niin pääset taas radoille!” Staciakin innostui huomaamattaan ja kehotti minua verryttelemään Xibalban pois ja antamaan sen Jetelle talutettavaksi. Jeten silmistä loisti ylpeys, kun annoin orin hänelle talutettavaksi. Jette tuli todella hyvin orin kanssa toimeen ja se oli hänen ensimmäinen varsinainen hoitohevosensa Romillyssä. Tytön silmät kiilsivät onnesta, kun he siirtyivät Xibalban kanssa kentältä pois mennäkseen kävelemään metsäpolulle.
Kirjoittanut Asil, VRL-05567

03.12.2016