Huomaathan, että Romilly on virtuaalitalli eikä mitään tapahdu oikeassa elämässä. Kuvissa esiintyvillä eläimillä tai ihmisillä ei ole mitään tekemistä tallin kanssa.

Please note that Romilly is a sim-game stable and nothing happens in real-life. The animals and people appearing on the pictures have nothing to do with this sim-game stable.

Vishera - päiväkirja

Yhteensä 2 merkintää.

  1. Päiväkirjamerkintä

Vishera oli tuttuun tapaansa pyörinyt tarhan mutaisimmassa kohdassa oikein antaumuksella, kun saavuin hakemaan sitä. Tamma tuli iloisesti höristen luokseni ja nappasin sen kiinni riimunnaruun. Päästyämme tallin pihalle päätin ottaa ilon irti keväisestä säästä ja harjata Visheran ulkona. Se olikin niin pölyinen, että tallissa olisi pitänyt tuulettaa vimmatusti, jos olisin tamman siellä harjannut.

Harjattuani Visheran ensin pyörivin liikkein kumisualla ja sitten pölyharjalla, siirryin pehmeään sukaan, jolla toivoin saavani loputkin mudanrippeet pois tamman karvasta. Jouduin puhdistamaan harjaa joka vedon jälkeen ja tuntui ikuisuudelta käydä tamma läpi turvasta takasiin asti. Päästyäni puoleen väliin asti hoitajatyttömme Jette tuli kysymään minulta avun tarvetta. Kiitollisena suostuin Jeten avuntarjoukseen, sillä tarkoituksenani oli lähteä Visheran kanssa maastoon ja pelkäsin voimieni loppuvan jo ennen satulointia. Jeten tottuneella avustuksella saimmekin viimein Visheran kiiltämään kuin uuden kolikon. Kiitin tyttöä ja aloin vihdoin varustaa Visheraa.

Päästyäni tamman selkään rankan harjaussession jälkeen huokaisin helpotuksesta, vaikka olihan Visheraa ilo katsella, kun tiesi suurimmaksi osaksi itse harjanneensa sen kiiltäväksi. Ohjasin Visheran kohti niin kutsuttua järvilenkkiä, joka kulki läheisen järven laitamia pitkin. Hetken käveltyämme lintujen visertäessä ympärillämme kokosin ohjat käteeni ja pyysin tammaa nostamaan ravin. Se askelsi ensin vähän jäykähkösti eilisten estetreenien kankeutettua sen lihakset, mutta pian Vishera vertyi jo omaksi itsekseen.

Ravattuamme hyvän tovin järven viertä alkoi tuttu laukkasuora lähestyä. Vishera yritti nykiä innostuneesti päätään saadakseen jo luvan laukkaamiseen. Naurahdin ja selitin tammalle rauhoittelevalla äänellä, ettemme voisi ihan vielä nostaa laukkaa, sillä edessämme oli vielä autotien ylitys. Vaikka tiellä ei juuri kulkenut autoja, en olisi halunnut ratsastaa auton alle vahingossakaan. Ylitettyämme risteyksen annoin Visheralle viimein luvan laukata, tamma olisi halunnut lähteä saman tien täysillä matkaan, mutta hidastin sitä puolipidätteillä samalla kuitenkin keventäen hieman istuntaani.

Laukkasuoran jälkeen Vishera pärski tyytyväisenä ja muutaman raviyrityksen jälkeen tyytyi tällä kertaa ainoastaan kävelemään. En halunnut rasittaa Visheraa liikaa, sillä halusin vain verrytellä sitä eilisten treenien jäljiltä. Vishera itse taisi olla sitä mieltä ettei olisi tarvinnut yhtään kevyempää päivää, sillä se ei vaikuttanut alkukankeuden jälkeen yhtään väsähtäneeltä.

Ravailimme vielä pari pienempää pätkää kotimatkalla, kun aurinko alkoi laskemaan horisonttiin. Annoin Visheralle lopulta pitkät ohjat loppukävelyjä varten taputtaen samalla sitä kaulalle. Nautin maastoretkistä aina niin luotettavan tamman kanssa ja yleensä ominkin sen itselleni jokaisena sen maastoliikutuspäivänä. Vaivuin niin ajatuksiini, että olin pudota satulasta säikähtäessäni Davisia, joka huikkasi meille tallinkulmalta tervehdyksen. Davis räjähti nauramaan ja minäkin aloin hihittelemään tajuttuani säikähtämiseni. Onneksi Vishera ei ollut säikähtelevää tyyppiä, sillä muuten olisin varmasti keräillyt itseäni maasta.

Laskeuduttuani Visheran selästä ja nostettuani jalustimet ylös talutin tamman talliin. Matkalla se yritti napata minua hihasta, kuin vaatiakseen herkkuja. Olin tainnut hemmotella tamman pilalle, sillä yleensä se oli jo tässä vaiheessa maastoreissun jälkeen todellakin saanut porkkanan. Karsinassa riisuin Visheralta varusteet pikaisesti ja hieroin kumisualla satulanjäljet pois karvasta. Päätin laittaa Visheralle ohuen fleeceloimen sen hiottua jonkin verran, sillä yöt olivat vielä välillä kylmiä ja siitostammojen talli oli kesäksi menossa remonttiin vetoisan ilman vuoksi. Laitettuani Visheran yökuntoon annoin sille viimein sen kauan odottaman porkkanan ruokakuppiin ja toivottelin sille hyvät yöt poistuessani kohti satulahuonetta.
Kirjoittanut Asil, VRL-05567

25.04.2017

  2. Valmennus

Taivutin Visheraa pääty-ympyrällä saadakseni sen vertymään alkavaa valmennusta varten. Tamma työskenteli halukkaasti kaartaen runkoaan kauniisti ympyrän mukaisesti. Olimme käyneet sen kanssa muutaman kerran kouluvalmennuksessa ja tulokset puhuivat puolestaan. Nostin laukan ja kevensin istuntaani antaakseni Visheralle tilaa laukata kunnolla. Laukattuani molempiin suuntiin kunnolla anoin Visheralle pitkät ohjat ja annoin sen hetken levähtää.

Stacian saavuttua kentälle aloitimme heti treenit jumppasarjalla, joka koostui neljästä esteestä. Kahden viimeisen esteen väliin tuli yksi laukka-askel, muut hypättiin suoraan laskeutumiskohdasta. Vishera laukkasi voimakkaasti kohti esteitä, eikä sillä ollut ongelmia hyppyjen kanssa. Stacia korotti esteitä pikkuhiljaa korkeammaksi, niin että jouduimme Visheran kanssa kunnolla töihin. Viimeinen este oli aina hieman korkeampi kuin muut ja lopulta hypättyämme sen reilun metrin korkuisena Stacia pyysi meitä kävelemään hetken.

Tasaannutettuamme hengityksemme kävellessä pääsimme seuraavan tehtävän kimppuun. Tällä kertaa treenasimme suhteutettuja esteiden välejä Stacian koottua kolme estettä ympäri kenttää. Ensimmäiseen väliin tuli neljä askelta ja toiseen viisi. Ensimmäisellä ratsastuskerralla valitsin liian pitkän tien kolmannelle esteelle ja väliin mahtui kuusi askelta. Stacia pyysi meitä tulemaan esteet heti uudelleen ja tällä kertaa sain välin lyhennettyä viiteen ja puoleen askeleeseen aiheuttaen pudotuksen huonolla tievalinnallani. Kolmas kerta sanoi toden ja ylitimme kaikki esteet puhtaasti laukkaamalla oikeat askelmäärät esteiden väliin. Stacia pyysi meitä vielä toistamaan hyvän suorituksen ja ratsastin esteet uudelleen. Vishera alkoi kuumumaan toistojen vuoksi ja rauhoittelin sitä puolipidätteiden avulla.

Hypättyämme vielä tovin Stacian antamia uusia tehtäviä halusi hän lopuksi meidän treenaavan vielä temmon vaihteluita laukassa. Kaarsin Visheran kanssa pääty-ympyrälle ja kokosin laukkaa niin pieneksi kuin sain. Päästyämme lyhyelle sivulle takaisin annoin Visheralle ohjaa ja luvan laukata muutaman askeleen vähän reilummassa laukassa. Kulmasta lähdimme leikkaamaan kenttää toiseen kulmaan ja annoin Visheralle avut lisätä laukkaa. Tamma vastasi halukkaasti apuihini ja suorastaan räjähti eteenpäin. Juuri ennen vastapäistä kulmaa otin Visheran kiinni, vaihdoin laukkaa ja jatkoin uuteen suuntaan kooten laukkaa taas parhaani mukaan.

Vaihdeltuamme laukan tempoa vielä muutaman hetken, hiljensin Visheran raviin ja aloitin loppuverryttelyt. Vishera oli kauniisti kuulolla ja vastasi apuihini nopeasti ja vaivattomasti. Se tuntui liikkuvan lähes ajatuksenvoimalla ja Stacia kehuikin työskentelyämme kauniiksi katseltavaksi. Annettuani Visheralle pitkät ohjat loppukäyntejä varten tamma pärskähti muutaman kerran hien höyrytessä sen kupeilta raikkaassa kevätsäässä.

Vietyäni Visheran talliin ja annettuani sen Fenille hoidettavaksi Stacia tuli luokseni. ”Teillähän on alkanut yhteistyö pelaamaan kuin vanhoillakin tekijöillä. Muistan, kun Visheralla oli aluksi vaikeuksia päästä 80cm ratojakaan ylitse keskittyen tekemisiinsä. Oletteko ajatelleet kisoja lähiaikoina? Jos joskus, niin nyt teillä pitäisi olla huippukunto kisoihin.” Stacia jutusteli kanssani. ”Olemme itseasiassa ajatelleet, että ensi viikonloppuna voisi olla meille sopivat kisat. Täytyy varmaan tästä mennä toimiston puolelle kirjoittelemaan ilmoittautumista, jos todella olet tuota mieltä.” Vastasin Stacialle. Lähdin innostuneena kohti toimistoa, sillä tätä hetkeä olin odottanut, Vishera oli tullut meille vanhaa luuskaa muistuttavana rimpulana ja olimme käyttäneet tuhottomasti tunteja sen kunnon kohottamiseen. Vihdoin oli siis näytön paikka, olisiko tästä tammasta mihinkään vai olimmeko tehneet hukkaostoksen hätäpäissämme?
Kirjoittanut Asil, VRL-05567

03.11.2016