Huomaathan, että Romilly on virtuaalitalli eikä mitään tapahdu oikeassa elämässä. Kuvissa esiintyvillä eläimillä tai ihmisillä ei ole mitään tekemistä tallin kanssa.

Please note that Romilly is a sim-game stable and nothing happens in real-life. The animals and people appearing on the pictures have nothing to do with this sim-game stable.

Quinto Real - päiväkirja

Yhteensä 10 merkintää.

  1. Päiväkirjamerkintä

Quinton siirryttyä jalostusoriksi oli sen elämä selvästi rauhoittunut. Ori ei edelleenkään pitänyt esimerkiksi Fenistä, mutta se ei ollut yhtä kärttyinen kuin ennen. Sally pystyi hoitamaan Quintoa jopa karsinassa tätä nykyä. Nainen tosin olikin hemmotellut Quinton pilalle jo aikapäiviä sitten.

Tätä nykyä Quinton elämään kuului suurimmaksi osaksi näytöshevosen työt: se kävi esiintymässä siellä täällä, jotta tammanomistajat rakastuisivat siihen ja kyselisivät oria isäksi varsoilleen. Quinto selvästi rakasti työtään, se oli jopa alkanut askellajeiltaan näyttämään hieman kouluhevoselta, kun se pisti parastaan areenalla ja esiintyi kuin mikäkin filmitähti. Hyppääminen oli kuitenkin edelleen Quinton leipälaji ja sekä yleisö, että Quinto rakastivat orin hyppyesityksiä.

Kotona Quinton elämä koostui pääasiassa tammavieraiden kanssa vietetystä ajasta ja kuntoa ylläpitävästä treenistä. Sen kanssa ei enää samalla tavalla hiki hatussa treenattu mitä ennen ja nykyään se pääsi esimerkiksi maastoon huomattavasti useammin, kun sen treenin ei tarvinnut enää olla niin tavoitteellista. Quinto selvästi rakasti ”eläkepäiviään” ja se nautti joka päivästä täysin siemauksin.
Kirjoittanut Asil

15.01.2017

  2. Valmennus

Pujotin nivelkuolaimen Quinton suuhun ja vedin niskahihnan korvien yli. Ori heitteli hieman päätään ja jäi pureksimaan kuolainta minun kiristäessä vielä hihnoja kiinni. Vedin vielä itselleni kypärän päähän ja lähdin taluttamaan hiukan happaman näköistä Quintoa tallikäytävää pitkin ulos. Ori laahusti perässäni kirpeään ulkoilmaan vähän haluttoman oloisena. Mietin mielessäni mahtoikohan se arvata, että edessä oli sileällä työskentelyä. Johdatin Quinton perässäni maneesin oville ja päästin pienen varoitushuudon ennen kuin avasin liukuoven. Asil näyttikin olevan jo paikalla ja kiristi paraikaa Karkadannin satulavyötä selästä käsin. Talutin Quinton hieman keskemmälle ja hyppäsin orin selkään.

Ravailimme Quinton kanssa verkkaisesti ympyröitä tehden ympäri maneesia, kun kouluvalmentajamme Lieve ilmestyi maneesiin naama punaisena kylmyydestä. Nainen taivasteli hetken aikaa jäätävää tuulta ja aloitti sitten selostamaan tehtäviämme. Keskittyisimme yllättäen erinäisiin kiemuroihin ja siirtymisiin sekä laukanvaihtoihin. Aloitimme ratsastamalla ravissa ja laukassa voltteja joka sivulla. Quinto vaikutti edelleen hieman kankealta ja sain todella tehdä töitä saadakseni sen taipumaan ympyröillä kunnolla. Kun homma alkoi sujumaan ravissa jotakuinkin kunniakkaasti siirryimme laukkaan. Quinto tuntui vähän innostuvan ja jouduin tekemään aluksi melko valtavan kokoisia ympyröitä ennenkuin sain sen laukkaa hieman koottua. Pikkuhiljaa ori alkoikin pyöristyä ja taipua varsin mallikkaasti pienempiin voltteihin. Kiitin hevosta varovasti yrittäen olla itse herpaantumatta.

Saatuamme hevoset notkistettua ympyröillä otimme mukaan hieman temponvaihteluita ja vastalaukan harjoitusta. Nostimme laukan lyhyeltä sivulta ja vaihdoimme sen pitkän sivun keskellä, jonka jälkeen tarkoituksena oli jatkaa vastalaukassa tehden pääty-ympyrä. Sen jälkeen vaihdoimme laukan ja siirsimme raviin. Meillä oli Quinton kanssa heti vaikeuksia, ori ei meinannut millään käsittää miksi sen piti laukata väärinpäin. Lieve ohjeisti minua olemaan tarkempi ja johdonmukaisempi apujeni kanssa. Asetin Quintoa hieman ulkoradan puolelle aluksi. Nyt hevonen ei enää yrittänyt korjata laukkaa vaan jatkoimme lyhyelle sivulle vastalaukassa ja lähdimme tekemään ympyrää. Tehtävä osoittautui yllättävän hankalaksi Quintolla, mutta pitkän puurtamisen jälkeen sain kuin sainkin sen kulkemaan ja suoriutumaan odotetulla tavalla. Kiitin Quintoa ja annoin sen kävellä hetken aikaa ennenkuin aloitimme vielä viimeisen urakan.

"Tarkoitus ei ole vain mennä niin kovaa kuin kavioista lähtee! Pidennä askelta, tempo pysyy samana!" Lieve huuteli vierestäni kun rynnistimme Quinton kanssa radan poikki epäonnistuneessa lisätyssä laukassa. Quinto pärski ja huiski hännällään villisti päästyään vähän irrottelemaan. Otin sen aika voimakkaasti kiinni ja hidastin laukkaa takaisin siihen mitä sen piti olla. Quinto pyöristyi takaisin muotoon ja sipsuttelimme menemään uraa pitkin kohti uutta yritystä. Saavuttuamme kulmaan pidin ohjastuntumaa edelleen napakkana ja nojasin vielä itse taakse yrittäen pysyä mahdollisimman vakaana. Annoin hieman eteenpäin vieviä apuja ja tällä kertaa Quintokaan ei lähtenyt samalla tavalla viilettämään. Ori venytti jo valmiiksi isoa laukkaansa valtaviin loikkiin. Lieve kehui meitä ja pyysi toistamaan tehtävää vielä pari kertaa eri suuntaan. Teimme työtä käskettyä ja aloimme onnistuakin kerta kerralta paremmin. Quinto alkoi kulkea varsin näyttävästi kuin parempikin kouluratsu ja tuntui vähän tykkäävänkin laukkatyöskentelystä. Saatuamme viimeisenkin harjoituksen päätökseen taputin oria kaulalle hymyillen itsekseni. Annoin sille vähän kevyempää ohjastuntumaa ja jatkoimme loppuverryttelyksi ravissa.

Heitin Quintolle villaloimen selkään ja ratsastin sen maneesista ulos. Kävimme vielä käyskentelemässä hieman maastoesteradalla ennen kuin veimme hevoset takaisin talliin. Quinto asteli verkkaisesti edellä ja Karkadann seurasi perässä pienen välimatkan turvin. Kirpeä tuuli nappasi Quinton harjaan ja heilutteli maastoesteiden ympärillä kasvavien pensaiden oksia. Quinto pärskähti ja nakkeli hieman päätään. Kävelimme kymmenisen minuuttia kestävän lenkin radan toiselle esteelle ja takaisin, jonka jälkeen palailimme takaisin talliin. Jätimme hevoset nauttimaan päiväheinistään karsinoiden lämpöön. Kirjoittanut davis, VRL-10105

10.01.2017

  3. Päiväkirjamerkintä

Astutimme tänään hienon tammamme Divide Et Imperan Quintolla molempien mielenkiintoisten emälinjojen vuoksi. Tästä varsasta tulisi meille todella kivasukuinen esteratsu, sillä sekä sen emän emä Deus Ex Machina että isän emä Portaferry Star olivat kantatammojamme Bogart&Britanovin ajalta. Isäorit Masterblod ja Spanish Bars olivat taas vierailta talleilta lisäämässä mielenkiintoa sukuun.

Olimme jo päättäneet varsalle nimenkin mikäli siitä tulisi tamma: Agnus Dei. Varsan nimi sopi hyvin latinankieliseen emälinjaansa. Niinpä jäimme odottamaan varsan syntymistä jännittyneinä kuin viulunkielet, toisin kuin Quinto joka ei kauaa haikaillut Dividen perään. Kuten machojen orien ei kuulunutkaan…
Kirjoittanut Asil

09.01.2017

  4. Valmennus

Talutin Quinton maneesin ovista sisään ja pysäytin sen kaviouran jälkeen seuraten ettemme olleet kenenkään tiellä. Kiristin vielä kypäräni leukahihnaa ennenkuin hyppäsin orin selkään ja ohjasin sen sisemmälle uralle kävelemään. Maneesissa pyöri viitisen ratsukkoa meidän lisäksemme sinne sun tänne eri askellajeissa ja tunnelma oli hieman jännittyneen oloinen. Olimme tilanneet kuuluisan esteratsastajan Cas Hoedemakerin pitämään esteklinikkaa Romillyyn ja olin päättänyt itse osallistua. Valmennus oli saatu nopeasti täyteen alueen kärkiratsastajia ja katsojiakin oli ilmaantunut paikalle yllättävän paljon.

Quinto pärskähteli ravatessaan verkkaisesti rennossa muodossa uraa pitkin. Olimme saaneet alkuverryttelyt tehtyä ja Caskin näytti saapuneen paikalle. Vanha mies tarkkaili ratsukoita ratsastusalueen laidalta kädet puuskassa rinnan päällä. Cas aloitti selonteon valmennusklinikastaan ja pyysi ratsukoita siirtymään hetkeksi käyntiin ennen kuin aloittaisimme varsinaiset harjoitukset. Miehellä oli yllättävän miellyttävä ääni, eikä hän kuulostanut yhtä vihaiselta kuin valmentajat yleensä. Kuuntelin tarkkaavaisena jokaista sanaa ja koitin ottaa koppia neuvoista.

Ensimmäisenä aloitimme hyppäämällä 140cm korkeaa okseria, jotta saimme hevoset kuulolle ja lämpiämään. Kun oli taas minun vuoro annoin Quintolle laukka-avut ja ori hypähti kuin taikaiskusta pyörivään tasaiseen laukkaan. Quinto höristi korviaan innoissaan nähdessään esteen ja karkasi minulta jopa hieman ennen estettä. Sain heti palautetta tarkkaavaisuudesta ja hevosen pitämisestä kokoajan kuulolla. Tehtävät vaikeutuivat pikkuhiljaa ja oma keskittymisenikin parani huomattavasti, välillä sitä tulee hieman ylimieliseksi ja unohtaa että yksittäisilläkin esteillä täytyy muistaa ratsastaa. Hyppäsimme vielä sarjaa, joka muodostui okserista ja vähän vaikeamman värisestä punavalkoisesta pystyesteestä. Quinto suoriutui mallikkaasti tehtävistä ja pärski tyytyväisenä jokaisen hypyn jälkeen.

Pidimme hetken tauon ennen seuraavaa harjoitusta, joka olisi trippeliharjoitus. Cas piti taas lyhyen luennon trippeleistä ja muista vaikeammista esteistä sekä miten niihin kannattaa ratsastaa. Pieni jännitys pääsi kouraisemaan vatsaani, kun ensimmäisenä tehtävään lähtenyt ratsukko kieltäytyi. Ratsastaja mäiskäisi hevosta turhautuneena raipalla lavalle. Cas näytti tulistuvan tästä ja harppoi ratsukon luo. Mies nappasi raipan ratsastajan kädestä ja hetken aikaa ajattelin jo että tämä lyö, mutta Cas vain heilutteli raippaa kädessään huolettomasti.
"Ratsastajan ei ikinä pidä rankaista hevosta omasta virheestään", Cas aloitti ja selosti nolostuneen näköiselle ratsastajalle juurta jaksain mitä tämä oli tehnyt väärin lähestymisestä ponnistukseen asti. Seuraavalla yrityksellä ratsukko pääsikin trippelin yli komealla loikalla. Meidän vuoromme oli seuraavana ja hengitin syvään ennenkuin nostin laukan. Quinto nosti taas korvansa höröön ja otti muutaman reippaamman askeleen kääntäessäni sen trippelille. Otin nopean puolipidätteen ja laskin orin askeleet. Yksi, kaksi, kolme, hyppy! Quinto ponkaisi sulavasti kuin kissa ja laskeutui toiselle puolen estettä hipaisemattakaan puomeja. Taputin sitä kiitollisena kaulalle enkä voinut olla hymyilemättä.

Olimme Quinton kanssa molemmat aivan poikki treenin jälkeen ja päätin viedä sen pienelle jäähdyttelylenkille maastoon. Heitin sille viltin selkään ennnen kuin ratsastin maneesista ulos. Kirjoittanut davis

03.01.2017

  5. Päiväkirjamerkintä

Kiukuteltuaan reilut pari viikkoa olimme tulleet siihen tulokseen, että Quinton olisi aika pitää pieni hermoloma laitumella. Emme olleet keksineet mitään varsinaista syytä Quinton kiukuttelulle, kipeä se ei ollut sillä sen oli tutkinut kaikki eläinlääkäristä hevoshierojaan asti. Sally oli käynyt aamusta tekemässä pienen lenkin Quinton kanssa maastossa ja sen jälkeen hän oli puuhastellut Quinton kanssa kaikkea kivaa, jotta ori muistaisi hänet vielä lomailtuaankin. Hymähdin ajatellessani Sallya, hän oli hirveän taitava hevosten kanssa, mutta välillä hän tuntui hössöttävän vähän turhankin paljon.

Sally talutti Quintoa kohti laidunta minun seuratessa perässä. Quinto käveli apaattisena hoitajansa perässä ja huiski hännällään kiukkuisesti. Päästyään irti Quinto ryntäsi heti päättömään laukkaan ja syöksyi keskelle orilaumaa. Se hätyytti pari kaveria kanssaan leikkimään ja kiukkuinen Quinto oli poissa. Se leikki Scipion kanssa kuin pieni varsa ja arkihuolet olivat selvästi jo paranemaan päin. Jätimme Sallyn kanssa Quinton leikkimään ja parantelemaan hermojaan, jotta se voisi palata lomaltaan entistä eheämpänä.
Kirjoittanut Asil

21.08.2016

  6. Valmennus

Olin ilmoittautunut Quinton kanssa naapuritallimme Villeneuven esteklinikalle, joka järjestettiin avointen ovien-päivän yhteydessä ja kihisin innosta istahtaessani auton pelkääjän paikalle. Valmennuksen tulisi pitämään ranskalainen Brice Marchand, joka oli Alankomaissakin tunnettu esteratsastaja ja hänen valmennusklinikkansa olivat tällä hetkellä hyvin suosittuja. Villeneuven omistajat olivat myös Ranskasta lähtöisin ja epäilemättä tunsivat oikeita ihmisiä saatuaan tällaisen tilaisuuden. Stacia lähti mukaan kuskiksi ja tarkkailijaksi. Hän halusi noukkia uusia valmennusvinkkejä ja samalla seurata tallin hevosia vieraassa ympäristössä. Mukaan lähti myös Fen nuorella lupauksellamme Karadhrasilla. Fen ja Staciakin hyppäsivät autoon ja Stacia peruutti varoen pois parkista ja lähdimme ajamaan kohti Villeneuvea.

Päästyämme perille hyppäsin ulos autosta ja jäin ihastelemaan tallin tiluksia. Uudet omistajat olivat tosiaan tehneet ihmeitä paikalle, vanha maatila oli muovautunut upeaksi moderniksi ratsastuskeskukseksi. Entisen navetan tilalla komeili suuri tiilirakenteinen kolmenkymmenen hevosen talli ja vanha mummonmökki oli muutettu varsin tyylikkääksi tallin päärakennukseksi. Fen ja Staciakin hämmästelivät paikan muutosta meidän alkaessa purkaa hevosia trailerista. Kiipesin trailerin sivuovesta sisään Fenik ja Stacian käydessä lastaussillan kimppuun. Karadhras päästi kimeän hörähdyksen ja hirnahduksen sekaisen äänen minun tupsahtaessa traileriin. Quinto nyrpisteli naama nurinpäin omalla puolellaan. Rapsutin Karadhrasia otsatukan alta ja annoin hevosille pienet porkkananpalat palkinnoksi hyvin sujuneesta matkasta. Quintokin unohti roolinsa hetkeksi ja höristi vähän varovasti korviaan. Irrotin ensimmäisenä Quinton, joka lähti kokeneena peruuttamaan ulos trailerista heti kun kuuli lastaussillan laskeutuvan. Seurasin hevosen perässä ja viimein seisoskelimme pihalla. Quinto tähyili ympärilleen uteliaana ja päästi kuuluvan hirnahduksen, johon kuului vastaus jostain tallin takaa. Ori tanssahteli hieman paikoillaan ja nakkeli päätään, mutta rauhoittui hetkisen kuluttua niin että saimme kuljetussuojat ja loimen riisuttua. Varustimme hevoset pihalla nopeasti ja lähdimme taluttamaan niitä maneesille, joka sijaitsi tallirakennuksen takana tarhojen vieressä.

Quinton häntä pyöri kuin riivattu ja ori tuntui jännittyneeltä. Se heitteli päätään ja ravasi lyhyttä nopeatempoista ravia enkä ollut saada mitään apuja läpi. Olin hieman hämilläni, sillä Quinto ei ollut koskaan ollut mikään vaikea ratsastettava. Nyt se tuntui kuitenkin hermostuneen perinpohjaisesti ympärillään säntäilevistä ratsukoista, yleisön puheensorinasta ja uudesta ympäristöstä. Sain todella tehdä töitä, että sain hevosen kulkemaan oikein päin ja keskittymään työntekoon. Olin jo aivan puhki kun Marchand saapui paikalle ja alkoi sepitellä niitä näitä suupielensä vieressä killuvaan mikkiin. Päästin Quinton kävelemään hetkeksi, mutta pidin sen varmuuden vuoksi koko ajan tuntumalla. Kuuntelin Marchandin puhetta tarkkaavaisena. Harjoittelisimme muun muassa sarjoja sekä trippeliä ja keskittyisimme teiden ratsastukseen. Mietin mielessäni mitä tästäkin tulisi, hyvä kun sain Quinton kulkemaan suoraan lämmitellessä.

Ensimmäisenä hyppäsimme muutaman lämmittelyhypyn jälkeen kolmen esteen sarjaa, johon kuului okseri ja kaksi pystyestettä. Esteet oli sijoiteltu ympäri kenttää niin, että teimme kolmikaarisen kiemurauran hypätessämme. Meitä ennen hyppäsi muutama ratsukko mukaan lukien Fen ja Karadhras, jotka suorittivat tehtävän leikiten. Viimein vuoroni tullessa nostin laukan ja tein pääty-ympyrän ennenkuin suoristin Quinton ensimmäiselle esteelle. Quinto otti taas isoja aivan liian pitkiä askeleita ja minä yritin saada sitä rauhoittumaan. Tajusin jo kuitenkin kesken ensimmäisen esteen hyppyä, että meillä oli aivan liikaa vauhtia. Yritin ottaa oria vähän voimakkaammin kiinni edestä mistä se tuntui vain innostuvan. Minun oli pakko keskeyttää tehtävän tekeminen ja siirtää Quinto raviin. Se korskui kiihtyneenä ja liihotteli pitkin askelin ympäri maneesia. Marchand ei hermostunut lainkaan niin kuin odotin, vaan neuvoi rauhallisesti ja kehotti yrittämään uudelleen. Siirsin hetkeksi käyntiin asti ja odotin että sekä minä että Quinto olimme hieman rauhoittuneet.
"No niin, nyt voitte yrittää uudestaan", Marchand kehoitti ja nostin laukan. Laukkasin ensin ympyrällä hetken aikaa ja varmistin Quinton olevan tällä kertaa täysin avuilla. Lähestyimme uudestaan ensimmäistä estettä ja tällä kertaa Quintokin pysyi rauhallisessa tahdissa. Kaarsimme esteen jälkeen tiukasti vasemmalle ja tein puolipidätteen ennen seuraavaa hyppyä. Quinto hyppäsi toisen esteen hieman vinoon ja yritti taas lähteä karkaamaan. Yritin parhaani mukaan pysyä rauhallisena ja pääsimme vielä viimeisenkin esteen yli, vaikka sekin meni hieman rauhattomasti ja huonossa linjassa. Kiitin siitä huolimatta Quintoa ja jäimme odottamaan vielä viimeisen ratsukon suoritusta.

Valmennusklinikka ei meidän osalta ollut mikään menestys ja minua hiukan harmittikin, en varmaan ollut tehnyt suurta vaikutusta Marchandiin osaamisellani. Onnistuimme jopa pudottamaan trippelin ja jouduin ottamaan useammankin sarjan alusta Quinton ryntäilyn takia. Karadhrasilla ja Fenillä sen sijaan meni upeasti ja Marchand kehui useaan otteeseen nuorta hevosta, jolla oli miehen mielestä reilusti potentiaalia. Siitä sentään osasin olla iloinen ja vähän ylpeäkin, olihan kyseessä oma kasvattimme.

"Mitä ihmettä siellä tapahtui?" Stacia kysyi riisuessamme hevosilta varusteita. Hän oli vielä käynyt kurkkaamassa talliin ja jäänyt varmaan suustaan kiinni jonkun toisen valmentajan luo.
"Mä en ymmärrä, tää oli ihan kuin viulunkieli koko ajan", totesin.
"Aika jännä. Eihän se ennenkään ole tuollainen ollut vieraassakaan paikassa", Stacia tuumaili ja auttoi minua kuljetussuojien kanssa. Fen oli jo saanut Karadhrasin lastattua ja siirtyi hänkin auttamaan meitä.
"Ehkä siellä oli vaan liikaa muita hevosia. Tai sitten Quinto alkaa olla vaan sen verran kärttynen vanhaherra ettei jaksa tuollaista hälinää", virnistin ja taputin oria lavalle. Quinto luimisti korviaan kuin olisi ymmärtänyt. Stacia naurahti myöntävästi ja veti vielä viimeisenkin loimen soljen kiinni. Lastasimme vielä Quinton takaisin autoon ja lähdimme ajamaan takaisin kotia kohti. Höpötimme koko matkan ajan innokkaana Marchandista ja kaikesta mitä olimme taas oppineet. Kirjoittanut davis, VRL-10105

20.08.2016

  7. Päiväkirjamerkintä

Olin kiukuspäissäni heti aamusta, Quinton hoitaja Sally oli kipeä ja joutuisin itse puunaamaan orin kilpailuja varten valmiiksi. Quinto oli ollut tavallista kärttyisämmällä päällä jo viikon verran, eikä se oikeastaan sietänyt tällä hetkellä muita kuin Sallya lähellään.

Illalla hain orin tarhasta ja se raahautui perässäni kuin mikäkin aasi korvat luimussa ja metrin verran jäljessä. Tallin ovella otin Quinton lähemmäs itseäni ja se nyrpisti naamaansa ja napsaisi hampaat yhteen käteni vieressä. ”Quinto! Yritä nyt hiukan keskittyä! Sally ei nyt pysty tulemaan!” huudahdin orille ja se käänsi päänsä pois yhtä yrmeän näköisenä.

Päästyämme pesupaikalle sidoin orin molemmin puolin kiinni kunnolla, nyt ei otettaisi mitään riskejä. Huuhtelin Quinton ja aloin levittämään shampoota sen mutaiseen karvaan. ”Miten sä ootkin saanut itsesi näin likaiseksi? Huomiseen asti sitten koita olla siivosti, jooko?” höpöttelin orille. Shampoon levitys kävi hieroen ja Quinto ilme alkoi hieman valaistumaan. Fen kävi välistä tarjoamassa sille porkkanaakin ja vaikka Quinto ei niin normaalisti Fenistä välittänytkään, niin tällä kertaa korvat eivät painuneet aivan niin luimuun, kuin yleensä.

Kuivattuani Quinton ihailin työni tulosta. Johan siitä oli aikaa, kun olin itse joutunut pesemään kilparatsuni. Quinto mökötti pesupaikalla vielä harjan siistimistä varten. Se kävi nopeasti, sillä Quinton jouhet olivat varsin jämäkkää tekoa, eivätkä ne kasvaneet aivan vallattoman nopeasti. Asettelin Quinton päälle vielä kevyen puuvillaloimen pitämään sen puhtaana ja vein orin karsinaan. Kirjoittanut Asil

19.08.2016

  8. Valmennus

Quinto käveli verkkaisesti uraa pitkin pää korkealla maisemia tutkaillen. Sen ruskea karva kiilteli ilta-auringossa ja jäin tutkailemaan mielenkiinnolla valon tanssahtelua sen kaulalla. Liiankin mielenkiinnolla. Havahduin kuullessani kärttyisän ärähdyksen ja nappasin äkkiä ohjista ennen kuin Quinto ehti käydä toisen hevosen kimppuun. Olimme ajelehtineet kentällä miten sattuu ja melkein törmäsimme toiseen ratsukkoon. Tunsin punastuvani häpeästä ja suomin itseäni hajamielisyydestäni. Pyysin Quinton raviin ja koitin taas keskittyä olennaiseen aloittamalla verryttelemään estevalmennusta varten.

Kun olin saanut Quinton virkeäksi ja hyvin kuulolle päästin sen taas kävelemään hetkeksi. Valmentajamme Stacia oli saapunut kentälle ja piti rönsyilevää monologia esteratsastuksesta ja sen kertaisesta valmennuksesta. Tarkoituksenamme oli harjoitella uutta vesiestettä, joka oli rakennettu vastikään. Lisäksi treenaisimme hieman jumppasarjoja alkuun.

Quinto tuntui olevan hyvällä päällä ja vaikutti innostuvan entisestään kun Stacia ja yksi tallityöntekijöistämme rakenteli muutaman esteen kentälle. Aloitimme hyppäämällä ensin hieman helpompaa okseria. Quinto selvitti sen leikiten ja otinkin sen kanssa hieman rauhallisemmin alkuun. Seuraavaksi aloitimme jumppasarjalla, joka koostui kolmesta hieman matalammasta pystyesteestä ja yhdestä okserista. Ensimmäiset ratsukot suoriutuivat harjoituksesta konkarin elkein. Nostin laukan kulmasta ja suuntasin Quinton kohti sarjaa. Ori tuntui ottavan hieman kierroksia ja sain todella tehdä töitä ettei se vain mennä rymäyttänyt keskelle toista estettä. Sain kuin sainkin laukan pysymään tarpeeksi lyhyenä ja Quinto ponnisti ensimmäiselle esteelle. Se laskeutui hieman vinoon, mutta suoritimme sarjan loppujen lopuksi kunnialla, vaikka linja olisi saanut olla suorempi ja toteutus hieman rauhallisempi. Seuraavalla kerralla Quintokin näytti saaneen langan päästä kiinni ja lähestyminen onnistui huomattavasti rauhallisemmin. Pompimme sarjan läpi hyvässä tahdissa ja tällä kertaa myös jokaisen esteen keskeltä. Kiitin Quintoa ja annoin sen taas kävellä sen aikaa kun muut tekivät töitä.

Saatuamme hevoset verryteltyä myös hyppäämiseen aloitimme vesiesteellä. Olin antanut Quinton käydä tutkailemassa uutta estettä, mutta ori ei tuntunut olevan erityisen kiinnostunut siitä. Stacia selosti taas juurta jaksain vesiesteistä miltei koko niiden historiaa myöten. Lopetettuaan puheensa hän päästi ensimmäisen ratsukon suorittamaan tehtävää. Kyseessä oli hieman nuorempi ruuna, jonka olin nähnyt aiemmin kyttäävän estettä. Pysäytin Quinton toiselle puolen kenttää ja jäin seuraamaan suoritusta. Raudikko lähestyi vesiestettä jännittyneen näköisenä ja ratsastaja näytti vähintään yhtä kauhistuneelta. Pientä tikittävää askelta ikuisuudelta tuntuvan ajan ja töks. Siinä kävi niin kuin arvelinkin, hevonen ei uskaltanut hypätä kun se ei luottanut ratsastajaansa. Muutaman vastaavan suorituksen jälkeen tämäkin ratsukko alkoi päästä tehtävän makuun ja hetken kuluttua pieni ruuna liisi vesiesteen yli valtavalla loikalla. Seuraavat ratsukot olivatkin jo kokeneempia ja suoriutuivat esteestä yhdellä yrityksellä. Quinto huiski jo hännällään kärsimättömänä ja pärskähti innoissaan pyytäessäni siltä vihdoin laukkaa. Kiersimme lyhyen sivun kautta ja otin suoran linjan kohti vesiestettä. Quinto nosti päätään innokkaana ja yritti hieman taas karata. Tällä kertaa olin jo varautuneempi ja lyhensin sitä hieman. Quinto sai askeleensa sopimaan täydellisesti lähestymisessä ja se ponnisti valtavalla voimalla esteen yli. Ori laskeutui sulavasti kauas vedestä, jonka pinta väreili vain hieman kun hevosen kavioista putoili hiekanmurusia. Kiitin Quintoa hymyillen leveästi. Mahtavaa.

Saatuamme valmennustunnin päätökseen tein vielä rauhallisen loppuverryttelyn kentällä. Quinto oli yltäpäältä hiessä ja ori pärskähteli tyytyväisen oloisena ravaillessaan pää alhaalla hieman kevyemmällä ohjastuntumalla. Ravailimme muutaman kierroksen ennenkuin pyysin Quintoa hidastamaan käyntiin. Taputin hevosta lautasten päälle ja annoin sille pitkät ohjat. Quinto venytteli kaulaansa ja jatkoi verkkaista etenemistään, se olisi varmaan jaksanut vielä toisenkin samanlaisen valmennuksen. Kirjoittanut davis VRL-10105

19.07.2016

  9. Päiväkirjamerkintä

Nostin satulan Quinton selkään ja kiersin toiselle puolen laskemaan vyön. Ori nyrpisteli naamaansa ja huiski hännällään happamana. Toruin Quintoa puoliksi leikillä. Eihän se oikeasti pahaa tarkoittanut, kunhan esitti. Kiristin satulavyötä hieman, joka sai Quinton nakkelemaan päätään ja aukomaan suutaan uhkaavasti.
"Kuules hölmöläinen tuo saa loppua nyt", sanoin tuimasti ja nappasin suitset karsinan ulkopuolelta. Pujotin vielä ne Quinton päähän ja laitoin sille vielä jännesuojat kaikkiin kinttuihin sekä etujalkoihin bootsit. Huikkasin muutaman karsinan päässä touhuilevalle Fenille olevani valmis. Fen oli yksi hevostenhoitajistamme, jonka vastuulle kuului muutama nuorempi esteratsu. Tänään hän tulisi Gravitonin kanssa kokeilemaan maastoesteitä. Olin päättänyt lähteä Quinton kanssa mukaan, kun aamupäivään sattui muutama tunti vapaata ja Quinto ei ollut taas vähään aikaan päässyt verryttelemään ulkoilmaan. Maneesityöskentely alkoi kyllästyttää kieltämättä itseänikin.

Aurinko paistoi matalalta ja ilma oli vielä viileä. Maa näytti kuitenkin kuivalta ja sopivalta maastossa kirmailuun. Ratsastimme hevosia peräkanaa maastoesteradan suuntaan. Minä johdin Quinton kanssa ja Fen seurasi Gravitonilla pienen turvavälin päässä. Quinto katseli maisemia pää korkealla ja päästi pitkän hirnahduksen, kuin olisi ilmoittanut kaikille olevansa paikalla. Gravitonkin päästi pienen vinkaisun takanamme ja Quinto luimisti heti korviaan. Saavuimme pienen kävelylenkin päätteeksi isolle aidattomalle nurmikentälle, joka toimi normaalisti kenttäkilpailujen käsihevosalueena. Otin hieman paremman ohjastuntuman ja pyysin Quinton raviin. Ori laski päänsä kauniisti ja nosti ravin häntäänsä huiskien. Se vaikutti innostuneelta päästessään välillä ulos ja vieläpä maastoesteradalle.

Verryttelimme hevosia hetken aikaa eri askellajeissa kunnes ne olivat hyvin kuulolla. Päätimme aloittaa hieman helpommista esteistä, sillä Graviton ei vielä ollut kovin kokenut maastoratsu. Siirryimme reippaassa ravissa helpomman tason radan ensimmäiselle esteelle, joka oli noin 80cm korkea puunrunko. Sen molemmissa päissä oli johtimina suuret ruusupensaat, joissa ei näin alkukeväästä ollut vielä lehden lehteä. Quinto päästi innostuneen pörinän ja tanssahteli hieman paikoillaan. Päästin sen laukkaan ja kiersimme hieman kauempaa päästäksemme suoralle linjalle kohti estettä. Quinto otti muutaman vähän isomman laukka-askeleen ja lähestyi estettä pää korkealla. Annoin sen mennä. Quinto otti valtaisan loikan pienen esteen yli ja hyppäsi hieman ilmaan vielä esteen jälkeenkin. Hidastin sen takaisin käyntiin, jotta Fen saisi kokeilla rauhassa Gravitonin kanssa. Graviton vaikutti vähintään yhtä innostuneelta kuin Quinto ja Fen saikin pidätellä sitä hieman kovemmalla kädellä ettei ori rysäyttänyt estettä päin. Harjoittelimme vielä hetken aikaa puunrunkoesteellä ennenkuin siirryimme seuraavaan kohteeseen.

Treenasimme hieman yksinkertaisia esteitä sekä muutamaa hieman tavallista kapeampaa ja yhtä pidempääkin estettä. Viimeiseksi päätimme vielä kokeilla miten banketti sujuu hevosilta. Quinto alkoi jo hieman käydä kierroksilla ja se huiski villisti hännällään laukatessamme pientä ympyrää valmistautuen hyppäämään. Ohjasin orin esteelle ja se loikkasi ketterästi banketille, otti muutamam raviaskeleen ja laskeutui pehmeästi jatkaen laukassa. Hidastin hevosen raviin ja taputin sitä kaulalle.
"Mä luulen että meille alkaa riittää", tokaisin Fenille tämänkin suoritettua banketin Gravitonin kanssa varsin mallikkaasti.
"Me voitais ottaa muutama hyppy niin eiköhän tää ala olla tässä", mies vastasi ja kannusti Gravitonin uudelleen laukkaan. Minä siirryin hieman kauemmas ravailemaan Quinton kanssa. Ori alkoi vaikuttaa jo vähän väsähtäneeltä ja ravaili rennon letkeästi kaulaansa venyttäen. Gravitonin ja Fenin lopetettua hyppäämisen ravailimme hetken aikaa hevosten kanssa nurmella ja lähdimme sitten kävelemään takaisin tallille. Quinto käyskenteli pitkin ohjin rauhalliseen tahtiin ja vaikutti olevan sen verran väsynyt ettei jaksanut edes isotella Gravitonille, joka käveli vieressämme.

Takaisin tallilla riisuin Quinton varusteista ja huuhtelin hikisimmät kohdat lämpimällä vedellä. Harjasin orin vielä nopeasti ja kylmäsin sen koivet ennenkuin heitin sille loimen selkään. Veimme hevoset jaloittelemaan tarhaan. Gravitonilla tuntui riittävän energiaa ja nuori riekkui hetken aikaa tarhaan päästyään pysähtyen sitten mutustelemaan heiniä. Quinto sen sijaan tallusteli suoraan heinäkasan ääreen ja jäi möllöttelemään siihen toista takajalkaansa lepuuttaen. Kirjoittanut davis, VRL-10105

23.03.2016

  10. Päiväkirjamerkintä

Quinto saapui Romillyyn kauniina ja aivan tajuttoman kuumana kesäpäivänä. Trailerin kaarrettua pihaan ori hirnahteli kiiruhtaakseen meitä päästämään se ulos. Tepasteltuaan trailerista näimme Quinton olevan aivan hiestä märkä. Talutimme sen saman tien varjoon ja Fen toi ämpärillisen vettä, jotta voisimme levitellä sitä sienellä viilentämään Quintoa. Toisen vesiämpärin Quinto hörppäsi melkein kerralla puhisten tyytyväisenä. ”Jestas, sille on tullut kuuma. Pitää ensi kerralla ajoittaa kuskaus aamuun tai iltaan, kun on luvattu tällaisia helteitä!” Fen taivasteli.

Hetken viilennyttyään päästimme Quinton varjoisimpaan tarhaamme. Ori tepsutteli hetken aikaa edestakaisin huudellen tammoille tervehdyksensä ja rauhoittui sitten viileimpään nurkkaan. Tuuli kutitteli sen harjaa hieman ja ori alkoi torkkumaan pikku hiljaa päästyään vihdoin kuumasta trailerista pois. Davis saapui myös katselemaan oria ja tuijottelimme sitä kuin mitäkin eläintarhan eläintä. ”Kyllä se on niin emäänsä tullut, saamme siitä ihan varmasti vielä sellaisen kisatykin, että oksat pois vaan”, aprikoi Davis. Kirjoittanut Asil

12.02.2016