Huomaathan, että Romilly on virtuaalitalli eikä mitään tapahdu oikeassa elämässä. Kuvissa esiintyvillä eläimillä tai ihmisillä ei ole mitään tekemistä tallin kanssa.

Please note that Romilly is a sim-game stable and nothing happens in real-life. The animals and people appearing on the pictures have nothing to do with this sim-game stable.

Of Want and Misery - päiväkirja

Yhteensä 3 merkintää.

  1. Päiväkirjamerkintä

Misery nyppi ohjia käsistäni ja järsi kuolaintaan tylsistyneenä. Vilkaisin kelloa ja huokaisin.
"Mihin ne nyt jäi?" Kysyin Sallylta, joka seisoskeli pienen matkan päässä Saratogan kanssa.
"Jaa-a", Sally mutisi ja alkoi jo laskea jalustimia kiivetäkseen Saratogan selkään. Seurasin esimerkkiä ja meidän päästyä hevosten selkään Fenkin suvaitsi ilmestyä tallista Kyanite perässään.
"Sori että kesti mä en meinannut millään tän suojia", Fen selitti kiireisesti ja hyppäsi melkein vauhdista Kyaniten selkään. Lähdimme epämääräisessä jononkaltaisessa muodostelmassa ratsastamaan pois tallin pihasta. Misery tutkaili ympäristöään pienet mustat korvat pystyssä ja otti muutaman innokkaan raviaskeleenkin. Toppuuttelin hieman tammaa ja ohjasin sen Saratogan perään.

Kevät oli edennyt salakavalasti enkä ollut tajunnut kuinka lämmin ulkona olikaan. Paksu talvitakki oli selvästi liikaa ja riisuin sen oloni muuttuessa suorastaan tukalaksi. Köytin takin hihoista solmien vyötärölleni ja koitin laskostaa sen jotenkin siististi satulan päälle. Misery kuulosteli hetken korvat luimussa tekemisiäni, mutta rauhoittui taas ottaessani ohjat tuntumalle. Olimme ratsastaneet jo hyvän matkaa hiekkatietä pitkin ja käännyimme kapeammalle kärrypolulle siirtäen ratsut samalla raviin. Misery laski päätään pyöristäen selkäänsä ja esitteli hieman lisättyä raviaan kouluhevosen elkein. Etenimme vauhdilla polkua pitkin kevyessä ravissa kun yhtäkkiä Sally huudahti pysähtymisen merkiksi. Hevoset seisahtuivat vähän hölmistyneinä ja minullakin meni hetki päästä kärryille tapahtumista. Tähyilin Sallyn osoittamaan suuntaan ja huomasin edessäpäin polulla tosiaan olevan jotain.
"Sehän on hevonen", Fen totesi. Meitä vastaan näytti tosiaan ravaavan musta hevonen riimunnaru liehuen vapaana. Sally hyppäsi Saratogan selästä ja heitti nopeasti tamman ohjat Fenille.
"Pidä sä sitä niin mä koitan saada tuon kiinni", Sally sanoi ja jäi odottelemaan. Homma osottautui varsin helpoksi, sillä karannut hevonen ravasi suoraan lajitovereidensa luo ja jäi tekemään tuttavuutta Saratogan kanssa. Se näytti juosseen jo jonkun matkaa, musta tamma oli yltäpäältä hiessä ja puuskutti rajusti. Misery tuijotti tulijaa uteliaana ja olisi selvästi halunnut päästä itsekin tutustumaan.
"Onkohan tää naapureilta lähtenyt?" Sally kysyi tutkaillen hevosta. Se näytti varsin tasokkaalta ratsuhevostammalta ja arvelin sen tosiaan olevan naapuritallin hevosia.
"Ei tää meidän ainakaan ole", totesin ja aloin kaivamaan kännykkää takin taskusta. Lyhyen soittelukierroksen jälkeen sain tietooni tamman karanneen tallityöntekijältä Villeneuvesta. Lupasimme palauttaa tamman ja Fen sai tehtäväkseen taluttaa sitä Kyaniten selästä käsin. Käännyimme takaisin tulosuuntaan ja lähdimme suuntaamaan naapuritallille.

Etenimme rauhallisessa käynnissä hiekkatietä pitkin pysähdellen vähän väliä päästämään autoja ohitsemme. Misery tuntui vähän jännittyneeltä ja koitti välillä karata hermostuneeseen raviin. Karkurihevonen seurasi kiltisti Kyaniten vanavedessä näyttäen yllättävän levolliselta siihen nähden kuinka vauhkoontunut se hetki sitten oli. Saavuimme naapuritallille pitkän vaelluksemme päätteeksi vasta myöhään iltapäivällä. Meitä vastaan kiiruhti ilmeisesti hevosen karkuuttanut tallityöntekijä, joka kiitteli vuolaasti.
"Tää on ihan mahdoton. Mä olin hakemassa sitä tarhasta kun se keksi taas pelästyä jotain ja lähti kun tykinsuusta. Mä arvasin heti että tällä kertaa se ei juokse vaan talliin takasin", nainen höpötti ja nappasi riimunnarun Feniltä. Tallityöntekijän poistuessa paikalta itsensä tallinomistaja Frank ilmestyi paikalle meidän tehdessä jo lähtöä. Mies halusi ehdottomasti tarjota meille pullakahvit kiitokseksi hevosen palauttamisesta ja minä ainakin olin heti valmis pieneen taukoon. Maastoreissusta oli kehkeytynyt varsinainen seikkailu tähän mennessä. Veimme hevoset Frankin osoittamaan vapaaseen tarhaan hetkeksi juomaan ja lepäilemään ja seurasimme itse miestä tallin kahvioon. Istahdimme sohvaryhmän ääreen keskustelemaan pääasiassa karanneesta hevosesta ja meidän maastoretkestämme. Musta tamma osoittautui Outer Space-nimiseksi kouluratsuksi, jonka Frank vihjaili olevan mahdollisesti myynnissä.

Kotimatkalla mietiskelin edelleen löytämäämme hevosta ja olin jo päättänyt, että minun piti nähdä se ratsastajan kanssa. Havahduin mietteistäni kun Sally ehdotti laukkapätkää. Olimme kohdassa, jossa hiekkatietä näkyi pitkälle eteenpäin eikä vastaan näkynyt tulevan ketään, joten myönnyin. Minun ei tarvinnut sen enempää usuttaa Miseryä eteenpäin; tamma hypähti nopeaan laukkaan heti Saratogan nostaessa laukan edessämme. Misery pärski innoissaan ja kiihdytti Saratogan perään nopeassa tahdissa. Nousin kevyeen istuntaan ja annoin mustan tamman mennä menojaan nautiskellen itse kyydistä. Laukkasimme melko pitkän pätkän ennen kuin Sally alkoi hidastaa Saratogaa. Hevoset siirtyivät raviin ja rauhoittuivat taas pikkuhiljaa. Misery ojenteli koipiaan pitkälle eteen ja puuskutti laukkapätkän jäljiltä. Ravasimme hetken aikaa ja hidastimme sitten käyntiin. Kävelimme rauhalliseen tahtiin loppumatkan. Hevoset alkoivat vaikuttaa jo hieman väsähtäneiltä venähtäneen maastoreissun jäljiltä. Kirjoittanut davis, VRL-10105

15.02.2017

  2. Päiväkirjamerkintä

Misery tervehti minua lämpimällä hörähdyksellä saapuessani sen karsinalle. Aikaisesta ajankohdasta huolimatta tallissa kävi jo melkoinen tohina. Romillyssa olisi tänään kouluratsastuskilpailut, joihin osallistui taas satoja ratsukoita minä ja Misery mukaan lukien. Starttaisimme Grand Prix-luokassa ensimmäisten lähtijöiden joukossa. Avasin karsinan oven ja laskin harjakassin maahan. Annoin Miseryn haistella kättäni ja rapsutin tammaa hieman harjan alta tervehdykseksi. Nappasin harjan käteeni ja aloin harjaamaan Miseryn tummaa karvaa huolellisesti. Harjasin tamman kauttaaltaan ja viimeistelin työni vielä pitkäsukaisella pölyharjalla. Puhdistin kaviot ja selvitin sekä letitin jouhet. Siirsin Miseryn käytävälle lakatakseni vielä sen kaviot. Ihastelin hetken aikaa työni tulosta ja kipaisin sitten satulahuoneeseen hakemaan varusteita. Misery odotti kiltisti paikallaan satuloidessani sitä eikä vastustellut kuolaimiakaan. Käärin tamman jalat vielä tukeviin valkoisiin pinteleihin ja lähdin sitten taluttamaan sitä maneesille.

Misery askelsi perässäni rauhallisesti tutkaillen uteliaana ympäristöään. Tallin pihassa pyöri useita vieraita hevosia sekä ratsastajia kisavaatteet päällään. Asilkin pyyhälsi meitä vastaan ensimmäisen maneesin kohdalla ja toivotti nopeasti onnea jatkaen sitten matkaansa talliin. Saavuimme verryttelymaneesiin, jonka ovi näytti olevan jätetty auki vilkkaan liikenteen vuoksi. Hyppäsin Miseryn selkään ovella ja ratsastin maneesiin sisälle. Meidän lisäksemme paikalla oli jo muitakin ratsukoita ja siirryin hieman uran sisäpuolelle kävelemään. Annoin Miseryn kävellä muutaman kierroksen vapain ohjin ennen kuin aloin kerätä tuntumaa. Kokosin tammaa jo käynnissä hieman ja pyysin sitten ravia. Misery ponkaisi lennokkaaseen raviin ja huiskautti häntäänsä. Aloin verrytellä tammaa huolellisesti taivuttelemalla aluksi. Otin pikkuhiljaa mukaan hieman temponvaihteluita ja kevyttä kokoamisastetta. Misery tuntui toimivan hyvin ja se vastasi apuihini hyvin. Annoin tamman levätä vielä hetken aikaa ennen kuin meidät kutsuttiin radan puolelle.

Ravasimme Miseryn kanssa kouluaitojen ulkopuolella ja viimeistelin vielä lämmittelyä kokeilemalla kokoamista ja lisäyksiä. Paikanvaihtokaan ei tuntunut vaikuttaneen tamman toimintakykyyn mitenkään ja siirsin sen käyntiin. Kellon kilahdettua nostin laukan ja siirryimme aitojem sisäpuolelle kootussa laukassa. Pysäytin Miseryn keskiuralle ja tervehdin tuomareita hymyillen. Pyysin Miseryn raviin ja aloitimme radan. Misery askelsi pyöreänä korvat hörössä ja seurasi tarkkaavaisena istuntaani. Se venytti lisäyksissä kauniisti jalkojaan ja hypähteli hyvin takaosansa päällä kootuissa askellajeissa. Piaff pysyi hyvin paikallaan ja laukkapiruetitkin sujuivat tammalta konkarin elkein. Radan päätyttyä olin enemmän kuin tyytyväinen tamman suoritukseen. Taputin Miseryä kaulalle kiitokseksi ja annoin sille pitkät ohjat.

Verryttelin Miseryä vielä pari kierrosta radan jälkeen ja kävin taluttelemassa sitä tallin ympäristössä. Vein tamman sitten talliin ja riisuin siltä varusteet. Misery näytti ottaneen hieman hikeä pintaan, joten suihkuttelin märimmät kohdat vielä vedellä. Jätin Miseryn karsinaan kuivattelemaan loimeen käärittynä ja suuntasin itse vielä maneesille seuraamaan muiden suorituksia ja odottelemaan omia tuloksiamme. Kirjoittanut davis, VRL-10105

13.02.2017

  3. Valmennus

Saavuin tallille hyvissäajoin ennen Lieven valmennuksen alkamista. Suunnistin suoraan tarhoille, jossa hevoset nauttivat lämpimästä kevätpäivästä. Löysin Miseryn melkein perimmäisestä tarhasta, jossa se mutusteli heinänkorsia muutaman muun tamman kanssa. Tammaporukka havahtui minun avatessa porttia ja kaikki seurasivat tarkkaavaisena kun suuntasin Miseryn luo ja napsautin narun kiinni sen riimuun. Misery lähti löntystelemään perässäni ulos tarhasta. Sen musta karva näytti olevan yltäpäältä lian ja pölyn peitossa. Hevonen oli ilmeisesti nauttinut täysin siemauksin tarhailustaan.

Vein Miseryn karsinaansa ja otin siltä riimun pois. Hain harjakassin satulahuoneesta ja aloin puhdistamaan tamman törkyistä karvaa liasta. Pölyä ja hiekkaa lenteli ilmaan jokaisella vedolla. Misery seisoskeli tyytyväisenä paikoillaan minun puurtaessa. Sain harjata tamman muutamaan kertaan ennen kuin se alkoi taas näyttää hevoselta. Taputin Miseryä lautaselle saatuani työn valmiiksi ja nappasin vielä kaviokoukun puhdistaakseni sen kaviot. Kuivan kelin ansiosta ne olivat sentään pysyneet yllättävänkin puhtaina eikä minun tarvinnut montaa minuuttia kumarrella jalkojen parissa. Jätin harjakassin roikkumaan karsinan ovenpieleen ja kipaisin hakemaan Miserylle varusteet. Heitin sille koulusatulan selkään ja suitset päähän, jonka jälkeen käärin vielä paksut pintelit suojaamaan jalkoja. Saatuani Miseryn valmiiksi vilkaisin kelloa ja huomasin aikaa kuluneen melko rutkasti valmistautumiseen. Hain itselleni vielä kypärän ja raipan ja lähdin taluttamaan tammaa kentälle.

Olin kerrankin ensimmäisenä paikalla ja Lieve tervehti minua iloisesti saapuessani koulukentälle. Hyppäsin Miseryn selkään ja lähdimme kävelemään uraa pitkin. Kävelimme muutaman rauhallisen kierroksen ja aloin sitten keräämään tuntumaa. Siirsin Miseryn raviin ja aloin hieman taivutella sitä lämmittelyksi. Muutkin valmennettavat alkoivat pikkuhiljaa valua kentälle ja hetken päästä kaikkien saatua hevoset vetreiksi aloitimme valmennuksen.

Lieve ohjeisti meitä ensimmäiseen tehtävään ja kuuntelin tarkkaavaisena naisen neuvoja. Kentälle oli tuotu pieni rivi kavaletteja, joita meidän oli tarkoitus ratsastaa aluksi. Otimme kavalettiharjoitukseen mukaan hieman siirtymisiä ratsastamalla kavaletit ensin ravissa, jonka jälkeen oli tarkoitus nostaa laukka. Aloitin tehtävän Miseryllä. Tamma ravasi rauhalliseen tahtiin kohti kavaletteja ja hieman ennen huomasin sen alkavan kytätä niitä vähän epäluuloisena. Kehotin Miseryä eteenpäin ja koitin pitää sen suorana. Tamma nosteli jalkojaan kavalettien yli vähän liioitellusti ja tahti pääsi rikkoutumaan. Nostin laukan ja jatkoimme pitkän sivun loppuun. Lieve neuvoi minua olemaan varmempi ja tiukempi Miseryn kanssa ettei se pääsisi seuraavalla kerralla kyttäämään puomeja. Jäimme odottelemaan taas vuoroamme ja ravailin sillä aikaa Miseryn kanssa koittaem saada siihen vähän eteenpäinpyrkimystä. Tamma tuntui turhankin rennolta eikä vaikuttanut kovin halukkaalta työskentelemään tänään. Kun tuli taas vuoromme, olin saanut Miseryyn hieman lisää vauhtia. Suuntasimme kohti kavalettirivistöä ja koitin pitää itseni mahdollisimman suorassa ja suuntasin katseeni kentän toiseen päätyyn. Herättelin Miseryä hieman kannuksilla ja pidin sen hyvin tuntumalla. Tällä kertaa tamma pysyi hyvässä tahdissa eikä lähtenyt kiemurtelemaan miten sattuu kavalettien yli. Nostin taas laukan ja tehtävän jälkeen kiitin Miseryä.

Valmennuksen edetessä Miserykin alkoi heräillä tähän päivään ja kokoaminenkin alkoi käydä helpommaksi kun oli jotain mitä koota. Treenasimme nyt lisäyksiä kaikissa askellajeissa. Käynnin osalta tehtävä oli saatu jo aika hyvin hoidettua ja seuraavaksi siirryimme raviin. Ratsastimme omaan tahtiimme hieman kootumpaa ravia uralla ja tulimme sitten koko rataa leikaten lisätyssä ravissa yksi ratsukko kerrallaan. Misery esitteli loistavaa lisättyä raviaan ja onnistuimme tehtävässä varsin mallikkaasti. Tamma alkoi jopa vähän kuumua ja annoinkin sen levätä hetken ennen laukkaharjoituksia. Hevoset alkoivat olla jo yltäpäältä hiessä ja ratsastajienkin naamat punoittivat valmennuksen jäljiltä. Suoritimme vielä laukkaharjoituksen loppuun ja Lieve päästi meidät tekemään loppuverryttelyjä. Annoin Miseryn venyttää kaulaansa ja ravailla taas omaan tahtiinsa keventäen itse. Tamma pärskähteli tyytyväisenä ja laski päätään pyöristäen selkäänsä. Kirjoittanut davis, VRL-10105

13.02.2017