Huomaathan, että Romilly on virtuaalitalli eikä mitään tapahdu oikeassa elämässä. Kuvissa esiintyvillä eläimillä tai ihmisillä ei ole mitään tekemistä tallin kanssa.

Please note that Romilly is a sim-game stable and nothing happens in real-life. The animals and people appearing on the pictures have nothing to do with this sim-game stable.

Karadhras Fall - päiväkirja

Yhteensä 1 merkintää.

  1. Valmennus

Karadhras vaikutti olevan pirteällä tuulella. Se oli tullut minua tarhan portille vastaan ja suurinpiirtein juossut talliin minun koittaessa epätoivoisesti pidätellä sitä pelkällä riimunnarulla. Harjailin sen loimen alla jokseenkin puhtaana pysyneen karvan pikaisesti läpi ja kipaisin hakemaan varusteita. Karadhras nyrpisti hieman naamaansa satulalle, mutta antoi minun touhuta rauhassa. Viimein sain sille suojatkin jalkoihin ja olimme valmiita lähtemään. Talutin orin ulos karsinastaan ja suuntasimme kohti maneesia.

Olin käynyt niin pitkään vain Stacian valmennuksissa, että jopa yllätyin hieman nähdessäni Casin maneesissa. Mies istuskeli vielä katsomossa näyttäen vähät välittävän sisään valuvista ratsukoista. Talutin Karadhrasin keskelle maneesia ja tulin heti toisiin aatoksiin tajutessani etten pääsisi sen selkään ilman jakkaraa. Niinpä suuntasin takaisin ovien suuntaan ja nappasin nurkasta jakkaran, jonka avulla sain itseni hevosen selkään. Tunsin oloni pieneksi Karadhrasin selässä, se oli isoimpia tallimme hevosista ja olin viimeaikoina ratsastanut niitä pienikokoisimpia. Ohjasin orin uralle ja lähdimme kävelemään sitä pitkin. Muutaman kierroksen jälkeen aloin keräillä ohjia ja Karadhras laski heti päänsä kuuliaisesti alemmas. Nostin ravin ja aloimme tekemään alkuverryttelyjä. Karadhrasin isot askeleet vaativat taas hieman totuttelua ja ensimmäiset pari kierrosta tunsin pomppivani sen selässä kuin perunasäkki.

Cas näytti huomanneen maneesin täyttäneet ratsukot vasta kun kaikki olivat jo päässeet hyvin verryttelyjen alkuun. Hän nousi penkiltä ja laskeutui maneesin hiekalle näyttäen mietteliäältä. Sitten mies alkoi selostaa meille tämänpäiväisestä valmennuksesta ja tulevista tehtävistä. Ensimmäinen harjoitus alkoikin heti puheen jälkeen ja se käsitti muutaman lämmittelyhypyn okserilla, jonka jälkeen aloitimme suoraan kolmoissarjalla. Sarjan esteet olivat vielä melko matalalla, mutta Cas uhkaili korottavansa niitä joka kierroksella. Lämmittelyhypyt tehtiin sekalaisessa järjestyksessä omaan tahtiin. Karadhras vaikutti yhtä innokkaqlta kuin aina ennenkin ja minua jopa vähän hirvitti sen vauhti aluksi. Karadhras ei ollut mikään herkkäsuinen sipsuttelija vaan enemmänkin tuntui kuin ohjaisin höyryjunaa parilla langanpätkällä. Sen hypyt olivat tuttuun tapaan vähän liioiteltuja esteiden kokoon nähden ja sainkin hillitä ruunikkoa oikein toden teolla.

Kun kaikki olivat tyytyväisiä lämmittelyhyppyihin, aloitimme kolmoissarjan hyppäämisen vuorotellen. Olin Karadhrasin kanssa ensimmäisenä vuorossa ja nostin sen kanssa laukan maneesin toisesta päädystä. Tein vielä varmistellen ympyrän ennen kuin ohjasin orin sarjalle. Sainkin taas pidätellä sitä kaikin voimin, sillä sen laukka-askeleet olivat taas sitä luokkaa etteivät ne millään mahtuisi sarjan väleihin sellaisina. Ensimmäinen este sujuikin hyvin, toinen meni vähän tuurilla ja kolmannella minun oli pakko kääntää Karadhras ulos sarjalta ettemme rymäyttäisi keskelle okseria. Cas ohjeisti seuraavalle kerralle voimakkaammat pidätteet ja lyhyempää laukkaa. Hieman pettyneenä jäin odottamaan seuraavaa kierrosta ja katselin muiden suorituksia. Helpotuksekseni kolmoissarja ei ollut muillekaan ratsukoille mikään maailman helpoin tehtävä enkä ollut loppujen lopuksi ainoa, joka ei selvinnyt viimeisen esteen yli. Lopulta oli aika aloittaa kierros uudestaan ja Cas ei pitänytkään lupaustaan vaan antoi meidän yrittää vielä toisen kierroksen matalammalla korkeudella. Nostin taas laukan ja aloitin heti isolla ympyrällä, jonka aikana lyhensin laukkaa sopivammaksi. Karadhras tuntui olevan paremmin kuulolla tällä kertaa lähestyessämme ensimmäistä estettä. Laskin mielessäni sen askeleita ja nyt selvisimmekin koko sarjan läpi pudottamatta, vaikka Cas pääsikin sanomaan yhdestä ylimääräisestä askeleesta kahden viimeisen esteen välissä. Olin kuitenkin harvinaisen tyytyväinen siihen, että ylipäätään selvitimme koko sarjan tällä kertaa ja päätin jättää pilkunviilaukset seuraaville kierroksille.

Kolmoissarja alkoikin sujua kaikilta jo paremmin ja kun Caskin alkoi olla tyytyväinen ratsukoihin, vaihdoimme harjoitusta. Seuraavaksi keskityimme taas askeleiden sovittamiseen esteiden välillä, mutta hieman helpommassa muodossa. Ensin hyppäsimme okserin pääty-ympyrällä, jonka jälkeen jatkettiin pitkän sivun puoliväliin pystylle ja tehtiin melko tiukka käännös kentän keskelle toiselle pystyesteelle. Karadhrasin kanssa vaikeimmaksi osoittautui käännöksen tekeminen. Olin saanut orin jo hyvin vastaamaan pidätteisiin, mutta kääntyminen tuotti edelleen hieman ongelmia siitäkin huolimatta että laukka alkoi olla sopiva. Muutaman yrityksen jälkeen aloin saada käännöksenkin sujumaan - ei ehkä niin hyvin kuin se onnistui valmennuksen pienemmiltä hevosilta, mutta tarpeeksi hyvin Karadhrasin kokoon nähden.

Valmennuksen päätteeksi olin varsin tyytyväinen Karadhrasiin ja itseeni. Aloin taas päästä paremmin jyvälle isokokoisemman hevosen ratsastamisesta ja Karadhras oli yrittänyt hienosti parhaansa minun virheistäni huolimatta. Cas kehoittikin minua vaihtamaan hevostyyppiä useammin, jotten jämähtäisi samaan ratsastustyyliini niin vahvasti. Taputin Karadhrasia kaulalle kiitokseksi ja heitin sille loimen selkään ennen kuin ohjasin sen ulos maneesin ovista. Lähdimme vielä pienelle maastokävelylle Asilin ja Redin kanssa loppukäynneiksi. Jutustelimme lenkin ajan valmennuksesta ja tulevista kisoista seuraavana viikonloppuna. Kirjoittanut davis, VRL-10105

04.11.2018