Huomaathan, että Romilly on virtuaalitalli eikä mitään tapahdu oikeassa elämässä. Kuvissa esiintyvillä eläimillä tai ihmisillä ei ole mitään tekemistä tallin kanssa.

Please note that Romilly is a sim-game stable and nothing happens in real-life. The animals and people appearing on the pictures have nothing to do with this sim-game stable.

Fall of Icarus - päiväkirja

Yhteensä 8 merkintää.

  1. Päiväkirjamerkintä

Olimme valmistelleet Icarusta hirmuista vauhtia Yleislaatuarvosteluun arvioitavaksi, sillä sen jälkeen Icarus vetäytyisi lopulliselle eläkkeelle myös jalostusuraltaan sekä ”edustustehtävistään”. Icarusta oli treenattu miten nyt pappaikäistä hevosta voi vielä treenata ja sille oli syötetty kaikki mahdolliset vitamiinit ja lisäravinteet, joilla sen karva saatiin kiiltämään kristallilasin lailla.

Icaruksen lisäksi sen jälkeläisiä oltiin tarkkailtu silmä kovana, jotta nekin näyttäytyisivät tuomarien silmissä mahdollisimman hyviltä. Erityisen ylpeitä olimme tietenkin Icaruksen kultapoikavarsasta, Dream of Scipiosta. Myös Icaruksen vanhemmat olivat saaneet osansa, kun olimme toimittaneet tuomareille selonteon Icaruksen sukulaisista ja niiden kilpailumenestyksestä.

Davis hoiti Icaruksen tilaisuuteen ilmoittamisen ja niin jännitys alkoi. Viimeisinä päivinä ennen laatuarvostelutilaisuutta olimme aivan hermona koko tallin henkilökunta, sillä Icarus oli kuitenkin kantaorimme, jolta siksi toivottiin erinomaista laatuarvostelumenestystä. Icarus sai varmasti jokaiselta osansa, kun sitä vuoroin pestiin, harjattiin, letitettiin, trimmattiin ja niin edelleen. Orin luona ramppasi aamusta iltaan porukkaa hemmottelemassa sitä erilaisin hoidoin, jotta se olisi laatuarvostelupäivänä elämänsä kunnossa.

Vihdoin laatuarvostelutilaisuuden järjestämispäivänä kukonlaulun aikaan pakkasimme Icarusta autoon. Siinä tiimellyksessä ori astui vahingossa varpailleni, niin että minun oli lähdettävä päivystykseen, kun muut lähtivät matkalle kohti tilaisuutta. Harmittelin asiaa mielessäni, mutta totesin, että näin taisin jännittää huomattavasti vähemmän. En pystynyt varpaideni kivulta keskittymään ”mitä jos” –kauhukuviin.
Kirjoittanut Asil, VRL-05567

03.03.2017

  2. Päiväkirjamerkintä

Harjasin Icaruksen vielä kerran pehmeämmällä pitkäsukaisella harjalla päästä hännäntyveen. Astuin muutaman askeleen taaksepäin tallikäytävällä ja ihastelin työni tulosta. Hevosen valkea karva suorastaan säkenöi kirkkaassa valaistuksessa. Vielä jouhien letitys ja kavioiden lakkaus niin olisin valmis! Kävin ensin harjan kimppuun. Letitin paksuja valkoisia jouhia pikkutarkkaan tiukoille nutturoille. Olin niin keskittynyt työhöni etten huomannutkaan Asilia, joka oli hiipinyt selkäni taakse.
"Mihin luokkaan sä ilmoitit sen?" Asil kysyi vähän huvittuneen näköisenä.
"Vaativaan beeheen", vastasin keskittyneenä jatkaen vielä viimeistenkin jouhien letitystä.
"Noh jännittääkö jo?" Asil virnisti. Siirryin Icaruksen peräpäähän aloittamaan hännän letitystä. Ori huitaisi minua kevyesti hännällään ja koitti vilkuilla taakseen.
"Ei, kyllä se hyvin menee", tokaisin huolettomasti ja nappasin hännästä tukon jouhia sormieni väliin. Asil mutisi jotain ja häipyi tiehensä. Minä jatkoin letitysurakkaani.

Talutin Icarusta tallin pihaa pitkin kohti maneesia valmiina aloittamaan verryttelyn. Ori asteli ylväänä ja viimeisen päälle laitettuna vierelläni pää korkealla. Se näytti kieltämättä vähän hassulta kouluvarusteissa ja kankisuitset päässään, kun olin normaalisti tottunut taluttamaan sitä esteverryttelyyn. Astelimme maneesin ovista sisään ja talutin Icaruksen keskiuralle, jossa ponnistin sen selkään orin seisoskellessa rauhallisesti paikoillaan. Painoin pohkeet Icaruksen kylkiin ja siirryimme kävelemään hieman kaviouran sisäpuolelle pysytellen poissa nopeampien ratsukoiden edestä.

Icarus tuntui työskentelevän mielellään, vaikka emme tällä kertaa hypänneetkään yhtään estettä. Se ravaili lennokkaasti pyöreässä muodossa ja sen suupielistä tipahteli vaahtoa mennessämme. Siirsin orin käyntiin ja annoin sen kävellä hetken aikaa ennenkuin olisi vuoromme siirtyä radalle. Huokaisin syvään hymyillen, oli mukavaa osallistua välillä kilpailuihin ilman minkäänlaista stressiä tai jännitystä tuloksesta. Kerrankin sillä ei ollut mitään merkitystä. Icarus oli jo näyttänyt kykynsä esteradoilla ja ansainnut eläkepäivänsä. Tämä oli kuin mikä tahansa sileätreeni sille.

Kello kilahti merkiksi ja käänsin Icaruksen ravissa toiseen suuntaan aloittaakseni radan. Liitelimme sisään kouluaitojen aitaamalle radalle ja pysäytin Icaruksen keskiuralle. Tervehdin tuomaria hymyillen leveästi ja aloitimme radan. Icarus tanssahteli kuin parempikin kouluratsu ja minä hymyilin varmaan kuin hangon keksi. Rata oli ohi vähän turhankin nopeasti. Palasimme laukassa keskiuralle ja pysäytin Icaruksen vielä viimeisen kerran ennenkuin annoin sille pitkät ohjat ja taputin hevosta kiitokseksi. Yleisöstä kuului taputusta ja joku kuului viheltävänkin. Varmaan Asil tai joku tallityöntekijöistä. Ratsastin Icaruksen hymyillen pois areenalta takaisin verryttelyalueelle, jossa minua vastassa olikin jo varsinainen paraati. Kouluvalmentajamme Lieve onnitteli meitä vähän huvittuneena naureskellen ja muutama muukin talliporukasta heitti jotain kulunutta vitsiä meidän urakastamme. Hymyilin vain takaisin ja nappasin minulle ojennetun loimen, jonka heitin Icaruksen selkän päälle. Kävelytin hevosta vielä hetken aikaa odotellessani tuloksia.

En ollut uskoa korviani kun kuulin sijoittuneeni toiseksi. Halasin Icaruksen kaulaa ja taputin hevosta varmaan tuhannennen kerran sinä päivänä. Mieleni teki hyppiä ilosta. En ollut ollut niin onnellinen varmaan edes silloin kun hyppäsimme orin kanssa ensimmäisen 160cm-luokan voittoon. Heitimme nopeasti Icarukselle varusteet takaisin niskaan ja lähdin ratsastamaan sitä takaisin maneesille palkintojenjakoon. Icarus näytti vähän hölmistyneeltä joutuessaan omasta karsinastaan taas takaisin työntekoon, vaikka se oli juuri puurtanut kokonaisen kouluradan.

Icarus patsasteli maneesin valoissa pää korkealla ja korvat hörössä. Se tuntui nauttivan saamastaan huomiosta ja katseli ympärilleen uteliaana. Vieressämme möllötti luokan voittanut suomenhevosori ja toisella puolen kolmanneksi tullut tamma, joka kuopi hiekkaa rauhattomana. Selostaja kävi läpi luokan sijoittuneet ja tuomari kävi kättelemässä meitä kaikkia, jonka jälkeen aloitimme kunniakierroksen. Minulla oli hankaluuksia pitää isolaukkainen Icarus suomenhevosen takana ja lopulta katsoin paremmaksi mennä ohi. Icarus otti kaiken ilon irti kun sai luvan mennä ja heitti hieman takapäätäänkin ilmaan. Laukkasimme ainakin kaksi kierrosta ennenkuin sain papparaisen rauhoittumaan ja naureskellen ohjasin sen ulos maneesista. Icarus pärski edelleen innoissaan ja tanssahteli hieman maneesin pihalla ennenkuin rauhoittui. Kävelimme takaisin talliin, jossa riisuin orin uudestaan ja harjasin sen vielä oikein kunnolla. Heitin Icarukselle vielä loimen selkään ja jätin sen lepäämään karsinaansa. Kirjoittanut davis, VRL-10105

20.01.2017

  3. Valmennus

Kiiruhdin suoraan parkkipaikalta maneesia kohti vetäen samalla kypärää päähäni ja ratsastushanskoja käsiini. Olin ainakin vartin verran myöhässä Stacian valmennuksesta ja tunsin pientä häpeää avatessani varovaisesti maneesin oven. Muut laukkailivat jo hyvää vauhtia ympäri maneesia ja Stacia kuului ohjeistavan ratsukoita ensimmäiseen tehtävään. Kiiruhdin vähin äänin maneesiin ja Jette ratsasti Icaruksen luokseni. Kiittelin naista varmaan sataan kertaa hänen laskeutuessa orin selästä ja hyppäsin itse ratsaille.
"Sinäkin suvaitsit saapua paikalle", Stacia virnisti minulle ilkikurisesti. Pahoittelin nöyränä myöhästymistäni ja siirsin Icaruksen raviin. Ori tuntui varsin virkeältä ja Jette näytti verrytelleen sen jo hyvin.
"No etköhän sinä tästä nopeasti kärryille pääse", Stacia huikkasi ja jatkoi valmentamistaan. Nainen selosti tehtävän vielä kerran niin että minäkin kuulin koko homman alusta asti ja päästi meidät sitten kokeilemaan.

Icarus ponkaisi vähän turhan kaukaa okserin yli ja minun oli vaikeuksia pysyä tasapainossa. Sain kuitenkin itseni suoristettua alastulossa ja nappasin pienen pidätteen heti esteen jälkeen. Icaruksen häntä pyöri vinhasti ja se pärskähteli innostuneena. Suunnistimme seuraavalle esteelle. Lähestyminen onnistui tällä kertaa rauhallisemmin ja Icarus hyppäsi sulavasti pystyn yli minunkin saadessa pidettyä tasapainoni. Kiitin hevosta esteen jälkeen ja siirsin sen ravin kautta käyntiin. Icarus puuskutti hieman ja olisi selvästi halunnut jatkaa. Ensimmäinen tehtävä oli onnistunut varsin hyvin siihen nähden, että minä olin vielä hieman hakoteillä oman ratsastukseni kanssa. Icarus oli kuitenkin jo sen verran konkari esteradoilla ettei sitä häirinnyt pienet ratsastajan virheet. Kävelimme muutaman kierroksen sillä välin, kun Stacia ja muutama tallityöntekijä häärivät esteiden kimpussa. Kun viimeinenkin puomi oli taas paikoillaan Stacia antoi meille tehtäväksi hypätä ensin pitkällä sivulla oleva trippeli, jatkaa siitä vasemmassa laukassa keskellä rataa olevalle pystylle, vaihtaa laukka hypyn yhteydessä ja tulla vielä kolmen esteen sarja seuraavalla sivulla. Aloitimme tehtävän Icaruksen kanssa ja siirsin orin taas laukkaan. Icarus eteni tasaisesti kaula kaarella ja kuunteli tarkkaan apujani. Ohjasin orin trippelille ja lisäsin hiukan laukkaa. Icarus nosti päänsä ja loikkasi esteen yli hyvin vaivattoman oloisesti. Jatkoimme seuraavalle esteelle ja Icaruksen ponnistaessa asetin sitä hiukan oikealle. Icarus ei tarvinnut juuri muita apuja vaan ymmärsi heti mitä halusin ja jatkoi esteen jälkeen oikeassa laukassa. Kiitin hevosta vielä nopeasti ennen sarjaa. Lyhensin hiukan laukkaa, jotta saisin askeleet sopimaan sarjan väleihin. Laskin Icaruksen askeleita mielessäni koko sarjan ajan ja viimeisenkin hypyn jälkeen hymyilin tyytyväisenä. Päästin Icaruksen taas lepäämään hetkeksi antaakseni muille tilaa suorittaa.

Loppuvalmennuksen treenasimme vielä sarjavälejä ja laukanvaihtoja erilaisin tehtävin. Icarus tuntui toimivan erinomaisesti ja pääsin aika vähällä valmennuksen kanssa. Tein vielä perusteellisen loppuverryttelyn orin kanssa ettei sille jäisi turhia jumeja ennen viikonlopun kilpailuja. Osallistuisimme 150cm-startteihin kahtena päivänä ja olisi erityisen tärkeää että kumpikin meistä olisi silloin täydessä kisakunnossa. Verryteltyäni Icarusta tovin ratsastin sen maneesista suoraan tallin pihalle. Hyppäsin alas selästä ja taputin oria kaulalle. Icarus ravisteli päätään ja lähti seuraamaan minua takaisin omaan karsinaansa, jossa riisuin siltä varusteet ripeästi. Harjasin Icaruksen vielä hyvin ja kylmäsin sen jalat vielä varmuuden vuoksi. Vein Icaruksen nauttimaan ansaitusta vapaa-ajastaan tarhaan. Kirjoittanut davis, VRL-10105

16.09.2016

  4. Valmennus

Osallistuin Icaruksen kanssa jälleen Stacian estevalmennukseen, joka alkaisi vain viidentoista minuutin kuluttua. Olin buukannut päiväni taas täyteen hevosia, joten suoritin nopean hevosenvaihdon tallin pihassa ja lähdin taluttamaan Icarusta kentälle. Onneksi meillä oli monta auttavaa kättä tallissa ja sain pyydettyä yhtä hevosenhoitajaamme varustamaan Icaruksen sillä välin kun itse lopettelin edellisen ratsun kanssa. Saavuimme Icaruksen kanssa puolijuoksua kentälle, jossa muut ratsukot verryttelivät jo hyvää vauhtia. Kiipesin nopeasti orin selkään heti kentän aitojen sisäpuolella ja ohjasin sen kävelemään sisemmälle uralle ettemme olisi muiden tiellä. Kävelimme muutaman äkäisen kierroksen ennen kuin siirryimme raviin lämmittelemään.

Stacia saapui taas minuutilleen ajallaan aloittamaan valmennuksen. Olin saanut Icaruksen kanssa hieman kiireisen verryttelyn tehtyä ja lupailin mielessäni, että tekisin loppuverryttelyt huolellisemmin. Stacia kokosi kentälle aluksi kaksi matalampaa pystyestettä, kumpikin pääty-ympyröillä. Tehtävä vaikutti melko yksinkertaiselta; nostaisimme laukan pitkältä sivulta ja tekisimme ensimmäisen pääty-ympyrän, jonka jälkeen jatkaisimme laukassa seuraavalle. Minä sain kunnian aloittaa tehtävän Icaruksella ja siirsin orin raviin. Icarus nosti laukan innoissaan pitkältä sivulta ja seurasi tarkkaavaisena apujani. Ohjasin sen ympyrälle ja hyppäsimme ensimmäisen esteen vaivattomasti. Tehtävä osoittautui hyvinkin helpoksi Icarukselle ja kiitin oria suorituksen jälkeen. Jatkoimme ensimmäistä tehtävää muutaman kierroksen ennen kuin Stacia alkoi taas touhuta puomien ja tolppien kanssa.

Koska tämänkertaisen valmennuksen aiheena oli erilaiset tiet, seuraavakin tehtävä sisälsi kaarevaa uraa ja kiemuroita. Aloittelin taas Icaruksen kanssa ja nostin laukan. Hyppäsimme okserin lyhyellä sivulla, jonka jälkeen sain jarrutella orin menoa vähän voimakkaammin saadakseni sen kääntymään seuraavalle esteelle. Käännyimme heti seuraavasta kulmasta kohti edellistä pitkää sivua ja pyysin Icarusta vaihtamaan laukan. Laukkasimme kaarevan tien pystyesteelle, jonka Icarus ylitti pehmeästi. Viimeiseksi teimme vielä pääty-ympyrän, johon oli asetettu yksi este. Taputin Icarusta kaulalle ja ori pärskähteli tyytyväisenä venyttäen kaulaansa.

Valmennus alkoi lähestyä loppuaan ja olin varsin tyytyväinen Icarukseen ja vähän itseenikin. Jonkun verran saimme toki moitteita lyhimmillä teillä, mutta Icarus ei ollutkaan mikään pennin päällä kääntyjä vaan vaati isoon laukkaansa sopivat tiet. Yhtään estettä se ei pudottanut, mutta Stacian mukaan se ei riittänyt jos kuljimme esteille liian pitkiä teitä aikaa tuhlaten. Pistin muistiin kehityskohteemme ja lupasin osallistua kouluvalmennuksiin, josta naisen mukaan olisi hyötyä ketteryyden ja notkeuden harjoittelussa. Kirjoittanut davis, VRL-10105

14.09.2016

  5. Päiväkirjamerkintä

Icarus pureskeli kuolaintaan ja haukotteli syvään. Se ei selvästikään olisi jaksanut lähteä niin aikaisin aamulla radalle vaan olisi mieluummin jäänyt lämpimään karsinaansa mutustelemaan aamuheiniä. Hymähdin itsekseni hevoselle ja kiipesin sen selkään. Kieltämättä olin itsekin hieman väsynyt, mutta edessä olisi helppo lähtö kenttäkisojen estekokeessa. Oli kilpailujen ensimmäinen päivä ja vielä varhainen aamu. Olimme lähtölistalla ensimmäinen ratsukko eikä verryttelyalueella ollut kuin muutama muu lähtijä lisäksemme. Kävelin muutaman kierroksen Icaruksen kanssa ja aloitin sitten verryttelemään hieman kankeaa ratsuani. Icarus ravasi vähän laiskanoloisesti ja tuntui virkoavan harvinaisen hitaasti. Vasta muutaman verryttelyhypyn jälkeen sekin tuntui heräävän ja alkoi hieman innostuakin. Hyppäsimme muutaman esteen ja taivuttelin Icarusta vielä laukassa ennen kuin siirryimme radalle.

Icarus käveli jo tahdikkaammin ja katseli uteliaana ympärilleen odotellessamme lähtömerkkiä. Yleisössä ei näkynyt vielä kuin muutama katsoja ja ratahenkilökuntaakin näytti puuttuvan. Viimein summeri soitti lyhyen piippauksen lähtömerkiksi ja nostin tottuneesti laukan. Icarus pärskähteli ja kauhoi ilmaa etujaloillaan vähän turhankin innokkaasti. Tein pienen ympyrän ennen lähtöviivaa ja suoristin sitten Icaruksen ensimmäiselle esteelle. Icarus tuntui astuvan 120cm-korkean pystyn yli ja jatkoi reippaassa laukassa sarjalle. Tein pienen pidätteen lyhentääkseni orin askelta hieman. Icarus pomppi sarjan esteiden yli vaivattomasti. Jatkoimme radan loppuun reippaassa vauhdissa ja viimeisen esteen jälkeen annoin Icaruksen tehdä pienen kunniakierroksen. Se venytti kaulaansa ja päästeli menemään innostuneena ympäri kenttää. Toisessa päässä rauhoitin Icaruksen ja poistuimme kentältä antaaksemme tilaa seuraavalle ratsukolle.

Icarus ravaili virkeänä ja huiski hännällään. Se olisi selvästi halunnut jatkaa ja päätinkin tehdä sen kanssa pienen kävelylenkin vielä ennen kuin palaisimme tallille. Heitin loimen orin selkään ja suuntasimme pois tallin pihasta. Icarus tutkaili ympäristöään ja päästi pitkän hirnahduksen. Vastausta ei kuulunut ja Icaruskin rauhoittui hetken kuluttua. Teimme varttitunnin kestävän lenkin lähteisellä hiekkatiellä ja palailimme sitten talliin. Riisuin varusteet Icarukselta ja harjasin sen valkean karvapeitteen läpikotaisin. Kylmäsin orin jalat hyvin ja loimitin sen. Icarus jäi nauttimaan aamuheinistään, kun minä lähdin takaisin kentälle seuraamaan muiden suorituksia. Kirjoittanut davis, VRL-10105

04.08.2016

  6. Päiväkirjamerkintä

Järjesteltyäni tallin vinttiä löysin laatikon, jossa oli Icaruksen ”vauvakuvia”, eli kuvia jotka oli otettu ennen kuin Icarus oli tullut omistukseemme. Ihailin kuvia itsekseni kaikessa rauhassa pölyisellä vintillä, kunnes Davis pelmahti paikalle säikäyttäen minut pahan päiväisesti. ”Hah, tuossa kuvassahan Icarus on aivan samannäköinen, kuin Man of War. Kyllä on poika näköjään tullut isäänsä”, Davis höpötteli. ”Man of Warista puheen ollen. Pitäisikö meidän tehdä jossakin vaiheessa Icaruksella ja sillä isäpoika –maastoreissu?” Davis tuumi. ”No mitenkä olisi heti tänään?” kysyin Davisilta, ”olin muutenkin ajatellut tehdä pienen maastolenkin Icaruksen kanssa illemmalla.” Davis suostui oitis ja niin sovimme menevämme illalla lenkille orien kanssa.

Kesän kuumimman päivän hieman viilettyä aloimme satuloimaan oreja ja nekin olivat selvästi virkistyneitä illan tuomasta viileydestä. ”Noniin Icarus! Pääset poikasi kanssa viettämään laatuaikaa, miltäs tuntuu?” jutustelin orin kanssa aikani kuluksi. Davis räjähti nauramaan pari karsinaa sivullepäin ja huudahti minulle: ”Koitas nyt selvitä siitä satuloimisesta, niin päästään matkaan!”.

Teimme pitkän lenkin orien kanssa ja ne tosiaan tuntuivat nauttivan toistensa seurasta. Tai ainakin ne matkasivat juuri samanlaista vauhtia, ihmettelivät samoja asioita ja olivat pitkälti muutenkin kuin toistensa peilikuvia. Linnut sirkuttivat auringon viimein kadotessa horisonttiin ja kaarsimme tallin pihalle juuri pimeyden alkaessa hiipimään esiin. Taputin Icarusta kiitokseksi piristävästä lenkistä ja kehuin Davisiakin mahtavasta ideasta. ”Oli todella hauskaa ja rentouttavaa käydä näiden kanssa yhdessä maastossa, täytyy ehkä joskus toistekin tehdä tällainen reissu!”
Kirjoittanut Asil, VRL-05567

08.07.2016

  7. Valmennus

Stacia huusi minulle kuin hyeena: ”Koita nyt jo olla sähläämättä siellä selässä! Icarus tekee parhaansa ja sinä olet kuin mikäkin lötköpötkö! Teillä on huomenna kisat!” Olimme Stacian valmennuksessa ja hän yritti hieroa minun ja Icaruksen yhteistyötä sujumaan edes hieman paremmin, koska Davis oli sairastunut ja minut oli päätetty lähettää kilpailuihin hänen sijastaan. En todellakaan ollut mikään oikea ratsastaja Icarukselle, Davisin kanssa ori toimi huomattavasti paremmin ja heidän yhteistyönsä ei ollut koskaan vaatinut mitään harjoitteluja.

Hyppäsimme tällä hetkellä vaivaista metrin rataa ja olin jo aivan hukassa kapasiteetikkaan Icaruksen selässä. Ori tuntui taistelevan kaikkia apujani vastaan, vaikka Stacia ei ollut asiasta ollenkaan samaa meiltä kanssani. ”Yritä nyt vielä kerran ja muista se istunta tällä kertaa! Istu vähän keveämmin ja anna Icarukselle tilaa tehdä omat päätöksensä. Se kyllä osaa ja tietää mitä pitää tehdä, sinä olet siellä vain näyttämässä sille oikean tien!” Stacia jatkoi paasaamistaan.

Kokosin Icaruksen ohjat ja lähdimme tekemään rataa uudestaan. Icarus alkoi heti kuumumaan saatuani ohjat kunnolla käteen ja olin luovuttaa samantien. Päätin kuitenkin ottaa tästä kaiken irti ja opetella ratsastamaan Icaruksella. Kevensin istuntaani ja ohjasin Icaruksen radalle. Se hyppäsi ensimmäisen esteen hieman jännittyneesti, mutta huomasi minun antaneen sille enemmän omaa tilaa. Icarus innostui ja alkoi selvästi leppymään tekemilleni virheille. Ori jatkoi laukkaamista hieman rauhallisemmin kuin aikaisemmin ja kaarsimme seuraavalle esteelle, taas hyppy oli hieman jännittynyt, mutta huomasin sen jo parantuneen edellisestä. Rentouduin satulassa ja aloin luottamaan oriin, minusta oli aivan mahdoton ajatus antaa hevosen päättää kaikesta, mutta kaipa tämä tyyli sitten toimi Icaruksen kanssa.

Radan jälkeen Stacia tuli luoksemme ja kehaisi minua: ”Alathan sinä päästä tästä kärryille, ei kaikkia hevosia tarvitse aina opastaa kädestä pitäen. Icarus on niin kokenut kilpailija, että se hermostuu siitä, kun sähläät turhaan siellä selässä ja yrität väkisin vääntää sen sinun haluamaasi muottiin. Otetaan vielä kerran, nostan ensin esteet vielä niin, että saat vähän tuntumaa, miltä Icarus tuntuu, kun se oikeasti hyppää.” Vatsanpohjassani kouraisi. En ollut lainkaan iloinen ajatuksesta, että joutuisin huomenna hyppäämään Icaruksella 160cm radan lähes harjoittelematta.

Aloitimme entistä korkeamman radan hyppäämisen ja annoin Icaruksen tehdä omia päätöksiään. En ollut lainkaan tottunut tällä tavoin matkustelemaan minkään hevosen kanssa. Normaalisti ratsastin enemmän nuoria hevosia, joita täytyi ohjeistaa ja tukea jatkuvasti. Icarus hyppäsi sulavasti ja isosti. Liisimme esteen toisensa jälkeen ja tunsin Icaruksen vahvat lihakset joka hypyllä. Oli se toisaalta ihan mahtavaa hypätä välillä tällaisella osaavalla konkarillakin. Aloin jopa hieman nauttia treenistä radan lähestyessä loppuaan. Ehkäpä me voisimme tosiaan pärjätä huomisissa kilpailuissa, emmekä joutuisi tyytymään jumbosijaan.

”No nythän se jo alkaa näyttää hyppäämiseltä, hyvä Asil! Ette te vielä mikään superpari ole, mutta jos aluksi pudotitte 80cm pystynkin, niin olihan tämä jo aivan huippusuoritus siihen verrattuna. Verryttele Icarus nyt kunnolla ja pyydä joku hieromaan se,” Stacia opasti. Tein työtä käskettyä ja ravasimme pitkään kentällä taivutellen molempiin suuntiin ja yrittäen unohtaa huonon alkumme. Lopuksi lähdin vielä taluttelemaan Icarusta maastoon noin varttitunniksi. Talliin päästyämme Marcel tarjoutui hieromaan Icarusta, jotta pääsisin lepäämään. ”Olihan melkoista menoa teillä alussa,” Marcel vinoili. Tiesin ettei mies olisi uskaltanut itse ollenkaan Icaruksen selkään, sillä hän oli vannoutunut kouluratsastusfani.
Kirjoittanut Asil, VRL-05567

16.06.2016

  8. Valmennus

Icarus hörisi karsinastaan tervehdykseksi huomatessaan minut. Tervehdin oria takaisin ja avasin sen karsinan oven. Laskin harjakassin karsinan lattialle ja annoin Icaruksen haistella kättäni. Ori tutkaili minua hetken aikaa ja siirtyi sitten haistelemaan vielä harjakassia, josko sieltä löytyisi jotain herkkuja. Nappasin itselleni yhden harjoista ja Icarus nosti päänsä äkkiä kuin olisi jäänyt kiinni jostain pahanteosta. Naurahdin hieman hevosen käytökselle ja aloitin harjaamisen. Icaruskin rauhoittui nauttimaan hoidosta ja lopetti harjojen tutkimisen. Se seisoskeli paikoillaan toista takajalkaansa leputtaen ja antoi minun tehdä työtäni rauhassa.

Kun olin saanut Icarukselle vielä varusteetkin niskaan ja itselleni kypärän päähän, lähdin taluttamaan oria maneesia kohti. Osallistuisimme taas Stacian valmennustunnille ja mukana olisi myös muutama muu tallin hevosista ratsastajineen. Icarus tepasteli vähän rauhattomana vierelläni ja yritti varkain ottaa muutaman raviaskeleenkin. Saimme kiinni edellä kulkevan Scipion ja Asilin ja minun oli pakko jarruttaa Icarusta vähän voimakkaammin ettei se jyrännyt toisia. Saavuttuamme vihdoin maneesiin hyppäsin melkein vauhdissa orin selkään ja lähdimme kävelemään verkkaisesti uraa pitkin. Icaruksen pää nytkähteli askelten mukaan ja se tutkaili ympäristöään ylvään näköisenä. Käveltyämme muutaman hätäisen kierroksen päästin sen ravaamaan ja aloimme tehdä alkuverryttelyä.

Icarus tuntui olevan täynnä energiaa ja sain sen hädin tuskin pidettyä ruodussa. Ori tanssahteli paikoillaan odottaessamme vuoroa ensimmäiseen tehtävään, joka koostui sarjasta ja yksittäisestä okserista. Kun Icarus sai viimein lähtömerkin se ampaisi vauhdilla eteenpäin. Ori yritti puskea lapa edellä pois ohjastuntumalta ja jouduin jäämään hetkeksi pääty-ympyrälle rauhoittaakseni sen. Kun Icarus alkoi taas kuunnella apujani vähän kuuliaisemmin ohjasin sen sarjalle. Icarus loikki esteiden yli kovaa ja korkealta. Askeleet menivät miten sattuu ja sarjan jälkeen se yritti taas ryöstää seuraavalle esteelle kiemuralla ja pää taivaissa. Tein pidätteen ja rauhoitin hevosta hieman istunnalla. Icaruskin ymmärsi taas rauhoittua ja okserin yli se hyppäsikin jo huomattavasti sujuvammin. Kiitin Icarusta, joka puuskutti edelleen ja huiski hännällään hermostuneena. Siirryimme taas odottelemaan omaa vuoroamme ja Icarus jatkoi riekkumistaan. Stacia selosti jo seuraavaa tehtävää ja minulla olioli hankaluuksia kuunnella, kun Icarus veti samaan aikaan omaa showtaan allani. Lopulta luovutin ja siirsin orin raviin. Tein sen kanssa kaikenlaisia kiemuroita ravissa ja hieman laukassakin. Pikkuhiljaa Icaruskin alkoi keskittyä taas työntekoon.

Seuraavaksi kokeilimme miten trippelin hyppääminen luonnistuu. Icarus oli hyvinä päivinään varsinainen lahjakkuus pituusesteillä, mutta hieman minua epäilytti miten se tänään onnistuisi. Icarus oli hetkeksi unohtanut riehumisensa, mutta huomatessaan minun ohjaavan esteelle se yritti taas lisätä vauhtia. Sain vaivalla pidettyä Icaruksen tarpeeksi lyhyessä laukassa ettemme olisi hypänneet suoraan esteen sekaan. Ori otti valtavan loikan trippelin yli ja annoin sen sitten hieman päästellä esteen jälkeen. Muutaman hypyn jälkeen homma alkoi sujua vähän pienemmällä taistelulla.

Valmennuksen edetessä Icaruskin alkoi rauhoittua ja loppua kohden tehtävät sujuivat jo varsin mallikkaasti. Icarus hyppäsi taas normaaliin tapaansa tarkasti ja rauhassa. Viimeisen hypyn jälkeen kiitin oria suorituksesta ja annoin sen venyttää kaulaansa. Icarus pärskähteli tyytyväisenä. Ori oli yltäpäältä hiessä ja sen suupielistä tipahteli vaahtoa, joten nappasin katsomosta loimen Icaruksen selkään loppukäyntejä varten.

Päästyämme takaisin talliin Icaruskin vaikutti jo hieman väsähtäneeltä. Harjasin orin nopeasti kertaalleen ja vein sen sitten tarhailemaan loppupäiväksi. Kirjoittanut davis, VRL-10105

11.02.2015