Huomaathan, että Romilly on virtuaalitalli eikä mitään tapahdu oikeassa elämässä. Kuvissa esiintyvillä eläimillä tai ihmisillä ei ole mitään tekemistä tallin kanssa.

Please note that Romilly is a sim-game stable and nothing happens in real-life. The animals and people appearing on the pictures have nothing to do with this sim-game stable.

Bataillon - päiväkirja

Yhteensä 1 merkintää.

  1. Päiväkirjamerkintä

Bataillon oli taas nyppinyt harjoja karsinan lattialla lojuvasta pakista ja toruin oria vähän leikilläni keräillessäni sen jälkiä. Siirsin pakin tallin käytävälle ja nappasin karsinan oveen roikkumaan jättämäni suitset samalla. Pujotin ohjat Bataillonin pään yli ja ori avasi suunsa nätisti kuolaimia varten. Vedin vielä itselleni kypärän päähän ja lähdin sitten taluttamaan ruunikkoa ulos tallista. Ulos päästyämme pysäytin Bataillonin melkein heti tallin ovien viereen ja laskin jalustimet tarkistellen samalla vielä satulavyön. Ulkona oli mukavan viileää ja syysaurinko paistoi matalalla tehden varjoista pitkiä ja maisemasta oranssinsävyisen. Pitkä maastolenkki tekisi hyvää omille stressitasoilleni ja Batailloninkin olisi hyvä päästä purkamaan lepopäivän jälkeen turhat energiat ulkoilmassa. Kiipesin orin selkään vaivattomasti ja se lähti kehoittamatta liikkeelle reippaaseen käyntiin. Kävelimme laatoitettua tietä pitkin symmetristen tarhojen ja siististi leikattujen nurmialueiden ohi kohti metsän reunaa, josta alkoi maastoesteradan ensimmäiset esteet ja kilometrikaupalla ratsastusreittejä. Huokaisin syvään katsellessani hiljalleen ohi lipuvaa suurta ja modernisti rakennettua tallialuetta. Jäisin varmasti kaipaamaan Romillyn hevosia ja mahtavia puitteita, mutta Saksaan lähtö alkoi tuntua yhä paremmalta vaihtoehdolta mitä enemmän sitä mietin.

Olimme edenneet jo pois tallin alueelta ja hetken aikaa sorapäällysteistä ratsastusreittiä metsän reunaa pitkin, kun siirsin Bataillonin raviin. Ruunikko pärskähteli innostuessaan ja laski päätään alemmas esitellen hieman lennokkaita raviaskeliaan. Annoin ratsulleni pidempää ohjaa ja keventelin raviaskeleen tahdissa maisemia katsellen. Hetken ravailtuamme eteemme tuli ensimmäinen risteyskohta, josta käänsin Bataillonin metsään jatkuvalle tielle. Tien pinta muuttui pakkautuneeksi hiekaksi ja Bataillonin askellus tuntui samalla muuttuvan jäykemmäksi. Siirsin orin takaisin käyntiin ja jatkoimme etenemistä melko rauhalliseen tahtiin. Bataillon käänteli päätään korvat hörössä ympäristöään tarkkailen ja minä vaivuin hetkeksi ajatuksiini. Havahduin kuullessani edestäpäin toisen hevosen ääniä ja Bataillonkin tuntui hieman jännittyvän allani. Keräsin ohjat paremmin tuntumalle ja siirryin tien reunaan valmiina päästämään vastaantulijan ohi. Hetken päästä edessä olevan mutkan takaa ilmestyi vaaleampi ruunikko selässään blondi nuori nainen ja tunsin mielialani valahtavan jonnekin Bataillonin kavioiden alle. Jette pysäytti Flamboyantin meidät huomatessaan ja hymyili iloisesti. Minä en osannut vastata hymyyn, mutta tervehdin naista kohteliaasti.
"Mihin päin oot menossa?" Jette kysyi minun ja Bataillonin päästessä kuuloetäisyydelle.
"Ei mulla mitään suunnitelmaa ollut, vähän sinne sun tänne", vastasin katse Bataillonin mustissa jouhissa.
"Haluatko seuraa? Me vasta aloiteltiin", Jette jatkoi. En, olisin halunnut vastata, mutta vastasinkin sitten jotain ihan muuta. Olinhan minä tiennyt Jeten lähtevän samoihin aikoihin liikuttamaan Flamboyantia, mutta olin tarkoituksella vältellyt naista tallilla sinä päivänä. Mitä enemmän vietin aikaa hänen seurassaan, sitä todemmaksi kaikki muuttui. Ja minun olisi pakko avata sanainen arkkuni jossain vaiheessa tätä kaikkea. Mutta ei vielä, ajattelin, ja annoin Jeten kääntää ratsunsa lähteäksemme yhdessä jatkamaan maastolenkkiä, jonka olisin mieluummin tehnyt yksin.

Niinpä me jatkoimme ratsastusreittiä käynnissä vieretysten. Kuuntelin puolella korvalla Jeten jutustelua kunnes tämä tajusi olla hiljaa. Siirsin Bataillonin raviin ja Jette seurasi esimerkkiä Flamboyantin kanssa. Jatkoimme metsätietä ravissa kunnes käännyimme seuraavassa tienristeyksessä leveämmälle tieosuudelle, joka kasvoi ruohikkoa ja ehdotin pientä laukkapätkää. Saatuani myöntävän vastauksen annoin Bataillonille laukka-avut ja ori lähti innoissaan nelistämään eteenpäin. Toinen ratsukko jäi hitaampana meistä jälkeen, mutta annoin ruunikon mennä niin kovaa kuin jaloistaan pääsi ja keskityin seuraamaan tietä edessämme. Ennen seuraavaa mutkaa hidastin orin raville ja hetken päästä Flamboyant sai meidät kiinni. Jatkoimme ravissa hetken aikaa heinikkoista tietä pitkin kääntyen pois metsästä pellonreunaan ja kohti seuraavaa metsäsaareketta viljapeltojen meressä.

Etenimme melko pitkään erilaisia reittejä mutkitellen välillä metsässä, välillä peltoaukeilla autotien reunassa ja lopulta illan alkaessa hämärtyä saavuimme takaisin talleille. Bataillon tuntui jopa hieman väsyneeltä kävellessään rennoin askelin Flamboyantin rinnalla kohti tallia. Pysäytimme hevoset tallin edustalle ja laskeuduin alas alkaen nostella jalustimia ja irrotin satulavyönkin valmiiksi heittäen sen satulan päälle. Vilkaisin Jetteen, joka mitään sanomatta suoritti samat toimenpiteet ja lähti taluttamaan ratsuaan talliin. Nainen ei vilkaissutkaan enää minuun ja arvelin tämän olevan vihainen, syystäkin. Tiesin olevani epäreilu, lapsellinen ja vaikka mitä muuta, mutta en jaksanut ajatella asiaa sen enempää vaan lähdin taluttamaan Bataillonia takaisin karsinaansa. Kirjoittanut Theo (davis / VRL-10105)

20.09.2018