Huomaathan, että Romilly on virtuaalitalli eikä mitään tapahdu oikeassa elämässä. Kuvissa esiintyvillä eläimillä tai ihmisillä ei ole mitään tekemistä tallin kanssa.

Please note that Romilly is a sim-game stable and nothing happens in real-life. The animals and people appearing on the pictures have nothing to do with this sim-game stable.

Art of War - päiväkirja

Yhteensä 2 merkintää.

  1. Valmennus

Lähdin hakemaan vielä satulahuoneesta varusteita ja Art jäi odottelemaan kiltisti karsinaansa. Palattuani se seisoi kiltisti aloillaan, jotta sain satuloitua ja suitsittua sen rauhassa. Laitoin sille vielä suojat jalkoihin ja olimme valmiit lähtemään. Olimme menossa taas jokaperjantaiselle estehevosten koulutunnille, jonka vetäjänä toimi tallimme kouluvalmentaja Lieve. Lieve suunnitteli estehevosten valmennukset yhteistyössä estevalmentajiemme kanssa, jonka vuoksi ne olivatkin omiaan tukemaan esteratsukoiden työskentelyä.

Saavuin maneesille ensimmäisten joukossa ja muut ratsukot valuivat paikalle pikkuhiljaa sillä aikaa kun kiipesin Artin selkään ja ohjasin sen alkukäynneille. Kävelimme rauhassa muutaman kierroksen, jonka jälkeen keräilin ohjat tuntumalle ja painoin pohkeet kevyesti Artin kylkiin. Se heilautti hiukan päätään ja nosti ravin. Aloin verryttelemään Artia volteilla ja siirtymisillä ja se työskenteli kuuliaisesti kuunnellen apujani tarkasti. Viimein Lievekin saapui maneesiin ja hetken tarkkailtuaan aloitti ohjeistamaan meitä. Aloitimme valmennuksen siirtymisharjoituksilla. Nostimme ensin laukan pitkän sivun alusta, siirryimme hieman ennen sivun loppua raviin, teimme pysähdyksen lyhyelle sivulle ja jatkoimme ravissa pääty-ympyrän. Laukannosto ei ollut Artille mikään ongelma ja se teki jopa ihan hienon siirtymisen raviin, mutta ravista pysähdys vaati vielä harjoittelua. Pikkuhiljaa toistojen jälkeen meidänkin suorituksemme alkoi näyttää varmemmalta ja saimme kehujakin muutamasta siirtymisestä. Kun Lievekin alkoi olla tyytyväinen suorituksiimme, hän vaikeutti tehtävää hieman. Jatkoimme tehtävää tekemällä pysähdykset tällä kertaa suoraan laukasta ja pääty-ympyrälle Lieve asetti kavaletin. Me saimme Artinkin kanssa taas lisähaastetta, kun yritin saada sen pysähtymään suoraan laukasta ja hiljentämään vauhtia tarpeeksi ympyrälle. Muutaman kierroksen jälkeen mekin aloimme olla jo tehtävän tasalla taas. Jatkoimme siirtymisharjoituksia loppuvalmennuksen ajan ja kavaletitkin pysyivät mukana.

Valmennus alkoi olla jo lopuillaan ja Lieve kommentoi vielä yksitellen ratsukoiden edistymistä ja ohjeisti harjoituksia jatkon varalle. Annoin Artille pidempää ohjaa ja ravailin sen kanssa rauhallista tahtia pari kierrosta kentällä, jonka jälkeen päätimme muun porukan kanssa lähteä vielä lyhyelle maastolenkille loppuverryttelyksi. Kirjoittanut davis, VRL-10105

12.06.2018

  2. Päiväkirjamerkintä

Vihdoin ja viimein löysimme vapaan parkkipaikan hevosautollemme ja sammutettuani auton aloimme kaikki purkautua yksitellen. Olimme saapuneet nuorten KWPN-hevosten laatuarvostelu- ja kantakirjaustilaisuuteen, joka järjestettiin tänä vuonna Rotterdamin liepeillä hieman vaatimattomammissa olosuhteissa kuin viimekertainen tilaisuus Amsterdamissa. Olimme ilmoittaneet estehevosten laatuarvosteluun mukaan kolme tallimme hevosista; 4-5-vuotiaisiin Art of Warin ja Flamboyant Fallin sekä 6-7-vuotiaisiin Cortésin. Tapahtuma oli tälläkin kertaa kolmepäiväinen ja laatuarvosteluluokkia oli kahden päivän ajan. Tänään oli ensimmäinen päivä ja vuorossa eläinlääkärintarkastukset ja mittaukset sekä estekoe.

Päivä oli edennyt jo pitkälle ja olimme saaneet viimeisenkin ratsuistamme käytettyä tarkastuksessa. Flamboyant oli suoriutunut jo estekokeestakin kunnialla ja päässyt takaisin hevosautoon lepäilemään. Seuraavaksi oli minun ja Artin vuoro. Toisin kuin edellisenä vuotena, tällä kertaa homma oli meille kaikille sen verran tuttu etten minäkään osannut jännittää enää. Estekorkeuskin olisi maksimissaan 120cm ja Art suoriutuisi niistä leikiten. Lämmittelin Artin kanssa perusteellisesti tuhlaamatta sen energiaa ylimääräisiin hyppyihin. Art tuntui virkeältä ja vastasi apuihin empimättä. Sekään ei tuntunut hötkyilevän turhia tai ihmettelevän lainkaan uutta ympäristöä. Hyppäsimme kokeeksi verryttelyesteen pari kertaa ennenkuin annoin orin kävellä hetken aikaa. Kun kuulin meitä kutsuttavan otin Artin takaisin tuntumalle ja lähdimme kohti varsinaista areenaa.

Art ravasi korvat hörössä ja otti hieman liidokkaampia askeleita kuin normaalisti. Se tuntui hieman jännittyvän yleisön hälinästä, mutta pysyi tuntumalla. Nostin laukan ja hyppäsimme yksittäisen esteen vielä kokeeksi ennen suoritusta. Art ponkaisi reilulla ilmavaralla esteen yli ja laskeutui pehmeästi toiselle puolen. Kiitin hevosta ja annoin tuomareille merkin olevamme valmiita. Saimme luvan lähteä ja nostin uudestaan laukan. Suuntasimme ensimmäiselle esteelle, joka oli metrin korkea mustakeltaraitainen pystyeste. Art ylitti sen konkarin elkein ja jatkoimme seuraavalle esteelle. Punavalkoinen okseri, näyttävästi KWPN-logoilla koristeltu sinipunavalkoinen kahden pystyn sarja, mustavalkoinen pysty, ensimmäinen este uudestaan ja viimeisenä vielä 120cm korkea okseri. Art oli loistava. Se loikki esteiden yli korvat höröllä hyvällä ilmavaralla. Esteiden välissä se laukkasi pyöreänä ja seurasi apujani tarkkaavaisena. Viimeisen esteen jälkeen se laski päätään tyytyväisenä ja pyöristi selkäänsä jatkaen laukkaa hieman vapaammassa muodossa. Taputin oria hymyillen ja siirsin sen raviin. Ratsastin ulos areenalta ja annoin Artin venyttää kaulaansa kävellessämme.

Harjasin Artin vielä kauttaaltaan riisuttuani siltä varusteet. Annoin sille porkkanan kiitokseksi hienosta suorituksesta. Ori oli saanut toiseksi parhaat pisteet estekokeesta tähän asti. Vielä olisi jäljellä muutama ratsukko, mutta sijoittuisimme joka tapauksessa ainakin kymmenen parhaan joukkoon. Asil ja Stacia höpöttivät innostuneina päivän suorituksista. Kaikki olivat suoriutuneet estekokeesta varsin hyvin ja koko porukka oli päässyt jo viidentoista parhaan joukkoon. Hymyilin tyytyväisenä ja heitin Artille loimen selkään. Ori nyhti tyytyväisenä heinänkorsia verkosta ja huiskautti häntäänsä. Kylmäsin sen jalat vielä linimentillä ja jätin orin nauttimaan lepoajastaan hevosautoon. Siirryimme porukalla seuraamaan vielä viimeisten ratsukoiden ratoja.

Viimeinen ratsukko poistui areenalta ja jäin mielenkiinnolla odottamaan lopullisia tuloksia. Hymyilin tyytyväisenä, kun selostaja ilmoitti tulokset ja Art oli sijoittunut estekokeessa toiseksi. Höpötimme innoissamme Asilin kanssa hevosten suorituksista palatessamme takaisin hevosautolle. Vielä olisi edessä seuraava päivä, mutta uskoin vahvasti kaikkien suoriutuvan lopuistakin kokeista kiitettävästi. Kirjoittanut davis, VRL-10105

02.03.2018